Luotsintytär Sirkka Kalskela, melkein 8 vuotta kirjoitti heinäkuussa 1954 mitä tapahtui kesäpäivänä saaressa.

Minun lapsuuteni aikaan saaressa kesät asuvien lasten määrä vaihteli 10 - 20 välillä. Oli eri ikäjakautumia, joilla oli omat leikkinsä mutta paljon oli myös kaiken ikäisille sopivia yhteisiä pelejä ja leikkejä.

Vietin lapsuuteni kesät Perämeren alueella olevassa Tankarin majakkasaaressa. Siellä isäni toimi luotsina ja isoisäni majakanvartijana. Saari on suhteellisen pieni ja sitä hallitsee korkea punavalkoinen majakka. Saarella asukkaat asustelivat pienissä vaatimattomissa mökeissään, joissa ei ollut sähköä, eikä muitakaan mukavuuksia.

Minun tarinani Tankarista alkaa 1950-luvun alkupuolella, jolloin olen ensimmäistä kertaa tullut Tankariin. Perheemme asui Teuvalla, Etelä-Pohjanmaalla. Isäni oli puhelinmestari ja äitini sairaalan ylihoitaja. Miten pohjalaisen virkamiesperheen poika päätyi kapaloituna ulkosaaristoon?

Saaren eteläpäässä oli tiheä metsä jossa kasvoi myös kieloja. Metsää kutsuimme ” viidakoksi” jossa teimme majoja ja leikimme lännenmiehiä ja -inkkareita. Meillä oli pienet kirveet, puukot ja sulkahatut. Niin kivaa oli että tuskin syömään ehdimme.

Nanna- Lisa och Brage Finskas blev Tankarbor år 2015 då de köpte den äldsta i bruk varande stugan på Tankar; i historiska bildarkiv nämns den ofta som Sjöbloms bastu.

Oy Kokkola-TV kuvasi vuonna 1989 Topi Marjamaan ja Maija Helinin muistoja Tankarista.

Göran Wennmanin muistoja arjen elämästä saarella lapsuudesta satamavoudiksi.

Merimatka kesti ainakin neljä tuntia ja kesäaikaan merellä oli ihanaa ja lämmintä matkustaa. Muistan kun saavuimme Tankariin niin siellä sataman rannassa oli pieni Tapsa-poika meitä vastassa ja neuvomassa mistä paikkamme löytyi ja mihin mökkiin mennään asumaan.

Sällan möter man mänskor som är så nöjda och tacksamma över sina barndomssomrar som lotsdöttrarna Inger Hakkarainen och Monica Röberg. Men så fick de också tillbringa dem ute på fyrön Tankar från det att skolorna slutade i maj tills skolorna började i september.