Minun sielunmaisemani – Katariina Tervola (os Lindell)

Last Updated: 14 helmikuun, 2024By Tags: , , , , , , , ,

Muistoja lapsuuden kesistä saaressa

MINUN SIELUNMAISEMANI
Katariina Tervola o.s. Lindell
Ensimmäinen kesäkoti

Viisivuotiaana menin eka kertaa Tankariin kesällä 1954. Lähdimme Ohtakarista jossa isäni oli aluksi luotsina. Menimme omalla veneellä sieltä koko perhe. Meille oli helpompaa mennä suoraan meritietä Himangalta Ohtakarin kautta Tankariin. Meillä oli puinen avovene noin 7 metriä pitkä. Veneessä oli keskimoottori ja masto sekä purje, jotka auttoivat etenemistä mikäli moottori olisi jostain syystä pysähtynyt keskellä avaa ulappaa! Me lapset nukuimme välillä ja söimme äidin valmistamia herkullisia eväitä, joten merimatka kului nopeasti ja olimmehan tottuneet venematkoihin jo vauvasta asti. Merimatka kesti ainakin neljä tuntia ja kesäaikaan merellä oli ihanaa ja lämmintä matkustaa. Jos kylmä tuuli puhalsi, oli ihanan lämmintä kääriytyä harmaaseen 40–luvun vilttiin, jossa ”koristeena” musta ja valkoinen raita toisessa päässä. Isä sanoi sitä ”valtion filtiksi” ja se tuntui lapsena hienolta. 

Muistan kun saavuimme Tankariin niin siellä sataman rannassa oli pieni Tapsa-poika meitä vastassa ja neuvomassa mistä paikkamme löytyi ja mihin mökkiin mennään asumaan. Me lähdettiin polkua pitkin ylös majakanmäelle päin, kunnes tultiin majakalle. Majakan takana näkyi mökki, joka olikin oikeastaan talo. Isä oli jo vähän kunnostanut ja siivonnut huoneita, joten meidän oli hyvä asettua sinne asumaan. 

Siitä tuli meidän kesäkoti, jossa perheemme asui neljä kesää. Sitä sanottiin ”nautofoonitaloksi” silloin, koska siellä oli yläkerrassa sumusireenit eli metallista tehdyt torvet jotka hälyyttivät, kun oli sumua. Ne laitettiin päälle sumuisina päivinä ja öinä, että laivat osasi arvioida suuntansa. Tosin niitä ei siihen aikaan enää käytetty kun me siinä talossa asuimme. 

Alakerrassa oli kaksi huonetta. Iso keittiö, jossa oli kodikas puuhella. Siellä äiti leipoi pullat ja leivät, hyvä kokki kun oli. Toinen huone, eli makuuhuone oli myös aika tilava. Siellä asuessamme saimme vielä pikkuveljen, joten meitä lapsia oli kaikkiaan viisi. 

Aamuaurinko paistoi lämpimästi talon portailla. Meillä oli tapana istuskella portailla ja lauleskella yhdessä. Äiti nautti laulamisesta ja hän opetti meille jo pienenä ollessamme kaikki kauniit kesälaulut, jotka kertovat merestä ja luonnosta! Kun ne laulut on jo lapsena oppinut ne ei koskaan unohdu eikä myöskään se iloa tuottava tunne ja lämmin tunnelma, minkä yhdessä laulaminen sai aikaan pienen lapsen mieleen ja sydämeen!

Sitten muutimme vuonna 1958 omaan mökkiin jonka isä osti entiseltä luotsilta. Siitä tuli meidän perheemme ikioma kesäkoti pitkäksi aikaa. Sehän oli saaren itä- eteläisellä ja suojaisella puolella ja mikä ihaninta, että nyt lähin ranta oli suojainen ja lämmin. Siellä meidän lasten ja miksei aikuistenkin oli mukava uida ja leikkiä ja puuhastella kaikenlaista. Siinä mökissä on asuttu siitä saakka kaikki kesät ja asutaan edelleen jo neljännessä sukupolvessa.

Leikkikaveri naapurinmökissä

Majakan mäellä oli naapurimökissä melkein samanikäinen tyttö, josta tuli minun paras kaveri. Mökkiemme välillä oli pieni polku ja matkaa noin 50 m. 

Ystäväni kanssa ”keitettiin” eli tehtiin saippua-pyykkipulveri-vesi-kasvis-kukka mössöjä, joita vaahdotettiin kepeillä vaahdoksi. Niistä tuli milloin mitäkin ruokaa ja maitoa, kermaa. Keksittiin mielikuvituksissamme mitä se oli jota muka ”myytiin” sitten. Meidän tekeminen liittyi siis kaikki jollakin tavoin aina luontoon tai mereen. 

Oli se ihanaa aikaa. Parasta siinä oli se tekeminen ja kun sai lotrata vedellä. Pikkukaloja otettiin kiinni ja ne laitettiin lasipurkkeihin joissa oli vettä. Niille annettiin ruuaksi meriheinää ja pullan palasia. 

Meillä kaikilla oli mökeissä vintti, jonka kattoon sade ropisi ihanasti. Sadepäivinä leikimme paperinukeilla ja luimme Aku Ankka – lehtiä. Lehdistä leikattiin mm. filmitähtien kuvia ja laitettiin ne vintin seinille. Niitähän oli vintin seinät täynnä ja myös vessojen eli ulkohuussin seinissä. 

Isompana kiersimme saarta aivan rantoja pitkin. Ulkona saattoi kulua monta tuntia kun hypeltiin kiveltä kivelle. Välillä kahlattiin vedessä ja kerättiin, mitä kaikkea meri oli rantaan tuonut; puita, laudan kappaleita, verkon riekaleita, hattuja, pikkusia laivoja, pullopostia ym. Välillä kävimme uimassa ja siitä vaan liukkaalta kalliolta laskettiin veteen. 

Pääsimme myös majakanvartijan kanssa majakkaan sytyttämään majakan valoa. Aina ei päästy mutta jos majakanvartija antoi luvan saimme tulla majakkaan ylös asti. Juosten me kiipesimme kilpaa ylös ja juosten myös alas rappusia. Kukaan ei kaatunut eikä loukannut ainakaan pahemmin.

Isän työ ja vanha luotsitupa

Vähän vanhempana saimme mennä laivaa vastaan. Kun laiva tuli sieltä aavalta mereltä ja otti Tankarista luotsin saimme mennä mukaan luotsikutteriin ja seurata kun luotsi kiipesi kutterin kannelta laivaan narutikkaita pitkin laivan kannelle saakka. Joskus äitikin saattoi olla mukana kun olimme pienempiä. 

Saarella oli paljon lapsia ja meille tuli aina kova kiire satamaan koska kaikkia ei tietenkään voinut ottaa mukaan samalla kertaa. Me seurattiin oliko laiva tulossa ulapalla tai oliko luotsilippu nostettu salkoon luotsituvan lipputankoon. Tankoon ilmestyi puna-valkoinen luotsilippu jolloin laivassa tiedettiin että laiva oli huomattu ja että luotsi ja luotsikutteri oli tulossa. 

Luotsitupa oli silloin se vanha luotsitupa ja siellä oli tunnelmaa. Muistan sen tuoksun tai paremminkin hajun, kun astui ovesta sisään. Kalustuksesta on jäänyt parhaiten mieleen kiikkutuoli ja pitkä puupenkki, jossa vahti otti torkkuja ollessaan yövuorossa tai päivävuorossa. Siinä oli yksi huone jota sanottiin luotsituvaksi ja eteisestä mentiin huoneissin missä luotsit yöpyivät ja asuivat. Luotsit tosiaan asuivat siellä paljon syksyisin ja keväällä kun perheet olivat mantereella ja me lapset koulussa. 

Olimme paljon myös isän kanssa tuvalla kun hän oli vahtivuorossa. Siellä oli seinällä iso taulu johon liidulla kirjoitettiin laivan nimi, siis mikä laiva oli tulossa. Laivoja tuli ympäri maailmaa joten tietysti englannin, saksan ja ruotsin kielen taidot ilman muuta piti hallita, jotta tuli toimeen vaativassa työssä. Laivasta ilmoitettiin radiopuhelimella mm. eri maista tulevien laivojen nimet ja saapumisajat. Liikenne oli kansainvälistä jo silloin. Lapsena oli hienoa ja jännittävää kuunnella kun isä puhui vieraita kieliä ja me oltiin tosi ylpeitä isästä ja hänen ammatistaan. 

Vaikka siellä ulkomerellä oli aina merenkäyntiä ja usein kovakin myrsky, oli luotsin hypättävä kutterista laivan narutikkaille ja laivasta narutikkailta kutteriin. Se oli jännittävää elämää ja isällä oli sekä vaarallinen että vastuullinen työ.

Oli myös kiva olla isän kanssa vahdissa kun sai kiikarilla katsoa näkyikö jo laivaa kaukana merellä. Tuvalla oli isot ja hienot kiikarit ja sitten sellaiset pienemmät joita lapset saivat käyttää. 

Muistan myös sen päivän kun pääsin isän mukaan laivalla Ykspihlajasta Tankariin ja sehän oli tosi jännittävää. Muistan että oli hienoa katsella sieltä laivan komentosillalta alas merelle. Jäi myös mieleen, kun laivassa tarjottiin kahvia, mustaa kahvia, ei ollut kermaa. Ajattelin että kyllä pystyn sen juomaan kun olen kerran päässyt isän mukaan laivaan. Jännitti koko ajan että miten niitä köysitikkaita mennään alas laivasta ja sitten luotsikutteriin siellä merellä. No, isä meni edellä ja minä perässä. Isän perässä oli kuitenkin turvallista tulla laivasta kutteriin ja hyvin selvisin. Jännittävää ja ihanaa se tietenkin oli.

Jääkellari ja ruokien säilytys

Siihen aikaan, kun olimme lapsia mökeissä ei ollut vielä sähköä eikä jääkaappeja.
Maitoa ja muita kylmää tarvitsevia ruokatarvikkeita säilytettiin jääkellareissa.
Kun isät olivat talviaikaan saaressa vahtivuorossa, he sahasivat jääsahalla isoja jäälohkareita. Sitten he kuljettivat ne reellä pieneen latoon. Ladossa oli sahajauhoja pohjalla valmiina ja jäälohkareet laitettiin sahapurun päälle sekä peitettiin kokonaan sahapurulla! Ladon keskelle tehtiin kannelliset puulaatikot ja nekin ympäröitiin sahapurulla. Siten jäät pysyivät koko kesän kylminä ja samoin ”maitohinkit”, kannut yms.ruokatavarat säilyivät hyvin.

Syysmyrksy Tankarissa syyskuussa 1959

Tankkarin saari on ulkosaari keskellä merta. Siellä usein tuulee ja aallokko on voimakasta.
Myös joka syksy siellä on tosi rajuja syysmyrskyjäkin! Sellainen myrsky oli myös vuonna 1959 elo-syyskuun vaihteessa. Erittäin voimakas myrskytuuli riehui monta päivää lakkaamatta. Se kaatoi puita ja irrotti laitureita ja veneitä laitureista! Tuulen voimakkuus vain lisääntyi joka päivä! Meidän lastenkin oli oltava sisällä mökissä, kun ulkona myrsky kaatoi puita ja oksat lentelivät tuulen mukana. Meidän oli yritettävä ajankuluksi leikkiä ja keksiä tekemistä. Onneksi mökin vintiltä löytyi Pekka-kortit ja niillä pelattiin Mustaa-pekkaa, Sianrinkiä ja Puistutusta yms. Me tytöt leikimme myös paperinukeilla ja piirsimme niille uusia vaatteita.

Yhtenä aamuna, kun myrsky näytti vähän tyyntyvän, saimme mennä ulkoilemaan mökin pihalle. Meidän 3-vuotias pikkuveli joutui kuitenkin jäämään äidin kanssa sisälle! Hän jäi katsomaan ikkunasta, että vieköhän myrskytuuli meidät mukanaan. Pikkuveli kiipesi tuolille ja katseli ulkona riehuvaa tuulta ja myrskyävää merta! Vähän ajan kuluttua kuului tuolilta huuto ”voi taatana, nyt tuo Tantamaan vettakin kaatui”! Tottahan se olikin, kun naapurin ulkovessa oli myrskytuulen voimasta kaatunut polulle kallioiden vierelle!

Saariretki ja marjastus

Tankkarin saaren eteläpuolella on Öjan saaristo, jossa on useita kalliosaaria ja myös hyviä marjaisia metsiä.
Vaikka saaret ovat myöskin kalliosaaria niin siellä kasvaa havupuita. Osassa saarista on havumetsiä, joissa kasvaa sammalmättäitä ja niistä metsämarjat ovat saaneet lisää kasvualustaa ja ravinteita sekä kosteutta kasvamiseen. Usein, kun isällä oli luotsin työstä vapaapäivä, meillä oli tapana lähteä lähisaaristoon veneajelulle. Samalla retkellä kävimme marjastamassa ja kalastamassa. Mukaan otettiin aina evästä: leipiä, juustoa, mehua ja lenkkimakkaraa yms., jota paistettiin nuotiolla! Yleensä isä laski verkot rannan läheisyyteen ja useimmiten sieltä saatiin vielä ahventa, siikaa tai haukea yms. nuotiossa paistettavaksi. Merivesikaffit ja kaakaot valmistuivat myös nuotiotulella ja maistuivat makoisilta!
Heinäkuussa mustikat alkoivat jo kypsyä ja vadelmia sekä viinimarjoja löytyi myös. Muutaman viikon kuluttua saimme poimia samoista saarista kypsiä puolukoita! Samoin viinimarjat ja suomuuraimet eli lakat olivat jo kypsiä. Pian oli marjoja jo talvenkin varalle. Meitä oli monta poimijaa. Pienimmät veljet poimivat pikku mukilliset ja saivat sitten leikkiä ja uittaa pikku laivojaan. Me tytöt olimme jo isompia ja jaksoimme keskittyä marjojen
poimintaan vähän pidemmän aikaa. Marjastuksen välissä käytiin tietenkin uimassa. Äiti ja isä olivat nopeita ja ahkeria marjanpoimijoita!
Eräässä Öjan saaressa oli aina kesäisin lehmiä laitumella, niinpä me kävimme samalla venereissulla niitä siellä katsomassa ja joskus saimme ostaa sieltä maitoakin. Meiltä tankkarilaisilta perheiltä saattoi maito välillä loppua, kun kaikki ruokatavara oli haettava veneellä Ykspihlajan tai Kokkolan kaupoista. Kotimatkalla Tankariin omalle kotimökille pienimmät veljet nukahtivat ja me laulettiin äidin opettamia kesäisiä merilauluja! Kotona mökillä äiti laittoi tulen hellaan ja keitti marjasoppaa sekä riisipuuroa…ja kyllä se maistuikin makoisalle!

Purjehtiminen

Isompana me sitten harjoittelimme purjehtimista pienellä puujollalla eli soutuveneellä, johon isä oli tehnyt maston. Purjeena toimi hyvin vanha tiivis filtti tai vanhasta purjeesta tehty pienempi purje. Oli mahtava tunne, kun tuuli otti purjeeseen, ja vene lipui hiljaa tuulen voimalla eteenpäin. Kun pääsimme aallonmurtajan ohi alkoi vauhti kiihtyä ja joskus vähän liikaakin, mutta nautinto oli sanoinkuvaamatonta. Myös omalla moottoriveneellä saatiin opetella ajelemaan. Olihan jännittävää ohjata itse venettä ja ilo oli suuri, jos onnistuimme saamaan moottorin käyntiin. 

Siihen aikaan kalaa tuli paljon, isä kalasti vapaa aikanaan verkoilla, äiti oli soutajana ja me lapset veneen pohjalla istumassa. Isä kalasti myös talvella. Hänellä oli verkot jään alla. Molemmissa päissä verkkoja oli avannot josta hän koki verkot ja otti kalat talteen. 

Sielunmaisemani

Uiminen ja lämpimät rantakalliot ja monipuolinen kesä elämä saaressa täynnä mielikuvitusta ja iloa – ihana lapsuus meren keskellä! Elämä kallioilla, leikit merituulessa, pääskysten liverrykset ja kukkasten tuoksut! Juosten tai hyppien kuljimme peräkkäin kuumia marjanvarsien reunustamia polkuja pitkin – ah niitä tuoksuja! Ihana lapsuus luonnon helmassa ei koskaan unohdu. Meidän juuret ovat siellä syvällä Tankarin kallioiden koloissa eikä nämä muistot koskaan häviä. 

Katariina Tervola

Kuvatekstit

Kuva 1

Meillä oli oma vene jolla tulimme koko perhe Tankariin kun koulu oli päättynyt. Vietimme lapsuuden koko kesät saaressa. Vasemmalta edessä; Katariina, Anna- Maija ja Timo ja takana Osmo ja äidin sylissä Tuomo. 

Kuva 2

Vasemmalta; Katariina, Anna- Maija ja Osmo selässä Timo.

Kuva 3 

Oikealta; Isosisko Anna-Maija, isä Leo, Katariina, Helli- täti ja hänen sylissään Osmo, Timo ja Leena-serkku. 

Kuva 4

Purjehtimassa Osmo edessä ja Timo ruorissa. 

Kuva 5

Kati Tervola lapsena saaressa josta tuli hänen sielunmaisemansa. 

Teksti ja kuvat / Text och bilder: Katariina Tervola

Leave A Comment