På svenska

Kari Kukkula
Teksti ja kuvat

Mökin paikan etsiminen aloitettiin vuonna 1950 valtion puolelta saarta. Sointu ja Aatos kiersivät saarta yhdessä ja erikseen – ja kyllä minäkin siellä jaloissa pyörin. Välillä joukkoon liittyivät myös majakkamiehistä Marjamaan Eeli (”Marjamaan Äijä”) ja Aukusti Pohjola. Paikkoja harkittiin monia, ja kuten usein käy, ensiksi hyväksi havaittu osoittautui lopulta parhaaksi. Niin kävi nytkin (ks. anomuspiirros). Kyseisen paikan oli Pohjola osoittanut Sointulle ja Aatokselle jo syksyllä 1950, ennen kuin Aatos oli edes lähettänyt mökin rakennuslupahakemusta Oulun luotsipiirin päällikölle Artturi Hakrille. Rakennuslupa lähetettiin 20.10.1950 ja vastaus saatiin 1. marraskuuta samana vuonna.

Paras paikka 

Mökin piirustukset laadittiin talven aikana, ja myös rakennussuunnitelmat tehtiin valmiiksi. Mökin kooksi tuli noin 4 x 6 metriä, harjakorkeus 4,5 metriä – niin sanottu puolitoistakerroksinen rakennus. Alakerrassa oli pieni keittiö komeroineen ja kamari, yläkerrassa taas kaksi makuutilaa: länsipäädyssä neljän hengen huone ja itäpäädyssä laittamaton kahden hengen tila.

Ennen rakentamisen aloittamista keväällä 1951 Sointu kävi läpi kaikki vaihtoehtoiset mökinpaikat. Hän testasi niitä istumalla eri säissä, tuulisilla ja aurinkoisilla ilmoilla, ja arvioi missä olisi lämpimintä ja tuulelta suojaisinta. Kun Sointu oli tehnyt päätöksen, Aukusti Pohjola totesi hänelle: ”Parhaan paikan valitsit.” Se paikka oli nykyinen mökin sijainti – lämmin ja suojainen.

Aatos oli kevään mittaan hankkinut puutavaraa ja nauloja, ostanut jostain ikkunat ja kerännyt kaikkea muuta, mitä rakentamisessa tarvittiin. Täytyy muistaa, että silloin elettiin vielä sodan jälkeistä pula-aikaa, eikä tarvikkeita saanut helposti. Esimerkiksi Aatos osti käytettyjä nauloja, joita Sointu sitten oikoi.

Säilän mökki kuvattu majakasta.
Säiläs stuga fotograferad från fyren.

Rakennusaika 

Rakentaminen aloitettiin kesällä 1951 ulkohuussista – käytännön syystä: ei tarvinnut käydä tarpeillaan sadan metrin päässä Nautofoonirakennuksen helpotuslaitoksessa. Huussi valmistui jo kesäkuun alussa, ja sen jälkeen ryhdyttiin itse mökin tekoon. Rakennus nousi hitaasti mutta varmasti talkootyön voimin. Eniten apuna olivat kuitenkin Pohjolan Aukusti ja Marjamaan Äijä.

Tiiliä ja sementtiä muurauksia varten haettiin kaupungista, mutta muuraushiekan Aatos päätti noutaa Norra Hamnskärin hiekkarannalta. Kauniina kesäpäivänä otettiin valtion jollavene soutupaatin perään ja lähdettiin hakureissulle. Edestakainen matka oli lähes 20 kilometriä, joten retki oli raskas. Perille päästyään Sointu ja Aatos kantoivat hiekan mökin pihaan kuivumaan, mutta jättivät sen peittämättä. Yön aikana noussut tuuli vei kaiken hiekan, eikä aamulla ollut murustakaan jäljellä. Ei auttanut muu kuin lähteä uudestaan, jotta Pohjola pääsi aloittamaan palomuurin, piipun ja hellan alustan muuraukset sekä asentamaan Rabid 20 -puuhellan paikalleen.

Mökki saatiin ulkoisesti valmiiksi vuoden 1951 aikana, mutta sisätyöt – laudoitukset, tapetoinnit ja sisustaminen – jäivät seuraavaan kevääseen.

Mökki alkuajoilta, kun se oli keltainen.
Stugan från de första åren. då den var gul.

Mökki valmistuu 

Keväällä 1952 Aatos ja Sointu tekivät töitä yötä päivää, jotta muuttamaan päästäisiin mahdollisimman pian. Muutto omaan mökkiin tapahtui kesäkuun alussa 1952. Oli valtava tunne herätä ensimmäistä kertaa omassa mökissä!

Saunana toimi aluksi Aatoksen Marjamaan Äijältä ostama savusauna, jossa kylvettiin vuoteen 1954. Sen jälkeen siirryttiin valtion saunaan, ja vanha savusauna jäi puuhuoneeksi. Savusauna alkoi kuitenkin rapistua 1950-luvun lopulla, joten Aatos rakensi uuden puuhuoneen vuonna 1960. Vanhasta savusaunasta saatiin paljon polttopuuta hellaan ja kamarin Pori-Mattiin.

1960-luvulla Tankariin rakennettiin lähes joka mökkiin sauna. Meille oma sauna valmistui vuonna 1964. Matka ei lyhentynyt paljoakaan valtion saunaan verrattuna, mutta oma sauna merkitsi vapautta: sai lämmittää silloin kun halusi, eikä tarvinnut odottaa vuoroa. Samoihin aikoihin siirryttiin kaasuhellaan, ja sähköhella hankittiin vasta 1980-luvulla – samaan aikaan jääkaapin kanssa. Mökki oli kytketty kaupungin sähköverkkoon jo 1970-luvulla, mutta jääkaappi muutti arjen helpommaksi: ruokaa saattoi hankkia kerralla enemmän ilman pilaantumisen pelkoa.

Rakennustöiden jälkeen Aatos ja Sointu haaveilivat terassista. Eräänä kesänä, jolloin myyriä vilisi jaloissa, terassi päätettiin rakentaa. Suunnitelmat ja piirustukset tehtiin, ja lopulta valmistunut terassi muodostui mökin toiseksi sydämeksi. Sen jälkeen rakennettiin terassin eteen patio, samoin kuin saunalle. Kulkemista helpottamaan tehtiin lisäksi neljä puista lankonkia.

Ikkunat mökkiin vaihdettiin vuonna 1999, ja muuten mökkiä on huollettu tarpeen mukaan.

Mökin nykyinen omistaja on Kari Kukkula, joka on ollut omistajana 1.1.1995 lähtien. Hän on myös tämän mökin historian kirjoittaja ja viettänyt kesiään Tankarissa jo vuodesta 1950.

Mökki sai uudet omistajat 2016; Anne ja Mika Peltoniemi, Tarja ja Pauli Rautiainen sekä Petri Karekallas. Anne ja Pauli ovat sisaruksia ja ovat myös viettäneet lapsuutensa saaressa koska heidän isänsä; luotsi Aarne Rautiainen oli luotsi 1962–1966 ja luotsivanhin 1966–1988. 

Mökkiä kutsutaan nykyään Sointulaksi. 

Sökandet efter en plats för stugan började år 1950 på statens sida av ön. Sointu och Aatos gick runt ön tillsammans och ibland var för sig – och ja, jag sprang också omkring där vid deras fötter. Ibland anslöt sig även Eeli Marjamaa (”Marjamaan äijä” ) och Aukusti Pohjola från fyrpersonalen. Många platser övervägdes, och som det ofta händer visade sig den först funna lovande platsen vara den bästa. Så blev det nu också. Redan hösten 1950 hade Pohjola pekat ut just det stället för Sointu och Aatos, innan Aatos ens hade skickat in bygglovsansökan till chefen för Oulu lotsdistrikt, Artturi Hakri. Bygglovet skickades den 20 oktober 1950 och svaret kom den 1 november samma år.

Den bästa platsen

Stugans ritningar gjordes under vintern och även byggplanerna färdigställdes. Stugan fick måtten ungefär 4 × 6 meter och en nockhöjd på 4,5 meter – en så kallad en-och-en-halvvånings byggnad. På nedre våningen fanns ett litet kök med skåp och en kammare, och på övervåningen två sovutrymmen: i västra ändan ett rum för fyra personer och i den östra änden ett oinrett utrymme för två.

Innan byggandet började våren 1951 gick Sointu igenom alla alternativa platser. Hon provsatte dem i olika väder – både blåsiga och soliga dagar – och bedömde var det var varmast och mest vindskyddat. När Sointu hade bestämt sig sa Aukusti Pohjola till henne: ”Du valde den bästa platsen.” Det blev stugans nuvarande läge – varmt och skyddat.

Under våren köpte Aatos virke och spik, han hittade någonstans fönster och samlade ihop allt annat som behövdes för byggandet. Man måste minnas att det fortfarande var efterkrigstid och brist på material; det var svårt att få tag på byggmaterial. Aatos köpte till exempel begagnade spikar som Sointu sedan rätade ut.

Byggtiden

Byggarbetet började sommaren 1951 med utedasset – av praktiska skäl; man behövde inte gå hundra meter bort till Nautofoon-byggnadens utedass. Dasset stod klart redan i början av juni, och därefter startade själva stugbygget. Bygget framskred långsamt men säkert med talkokrafter. Mest hjälp fick de av Aukusti Pohjola och Marjamaa.

Tegel och cement hämtades från staden, men murarsanden bestämde sig Aatos för att ta från sandstranden på Norra Hamnskär. En vacker sommardag tog de statens jolle efter roddbåten och gav sig av. Turen var nästan 20 kilometer fram och tillbaka, så det blev en tung resa. När de väl kommit hem bar Sointu och Aatos sanden till stugtomten för att torka – men de täckte inte över den. Under natten blåste all sand bort och på morgonen fanns inte ett korn kvar. Det var bara att ge sig iväg igen, så att Pohjola kunde börja mura brandmuren, skorstenen och underlaget till spisen samt installera Rabid 20-vedspisen.

Stugan blev utvändigt färdig år 1951, men invändiga arbeten – paneler, tapeter och inredning – lämnades till följande vår.

Stugan blir klar

Våren 1952 arbetade Aatos och Sointu dag och natt för att kunna flytta in så snart som möjligt. Flytten till den egna stugan skedde i början av juni 1952. Det var en enorm känsla att vakna där för första gången!

Till en början fungerade en rökbastu, köpt av Marjamaa, som deras bastu, och där badade man fram till 1954. Därefter använde man statens bastu, och den gamla rökbastun fick bli vedbod. Den började dock förfalla i slutet av 1950-talet och därför byggde Aatos en ny vedbod 1960. Från den gamla rökbastun fick man mycket ved för spisen och Pori-Matti-kaminen.

Under 1960-talet byggdes bastu vid nästan varje stuga på Tankar, och vår egen bastu stod färdig år 1964. Vägen blev inte mycket kortare jämfört med till statens bastu, men en egen bastu innebar frihet: man kunde värma när man ville och behövde inte vänta på tur. Ungefär samtidigt gick man över till gasspis, och en elspis skaffades först på 1980-talet – samtidigt med kylskåpet. Stugan hade fått el redan på 1970-talet, men kylskåpet gjorde vardagen betydligt lättare: man kunde köpa hem mer mat utan att den riskerade att förstöras.

Efter byggprojekten drömde Aatos och Sointu om en terrass. En sommar då sorkar sprang runt fötterna bestämde de sig för att bygga den. Planer och ritningar gjordes, och den färdiga terrassen blev stugans andra hjärta. Därefter byggdes en uteplats framför terrassen, liksom framför bastun. Mellan dem gjorde fyra gångar av trä. 

Fönstren i stugan byttes ut år 1999, och i övrigt har stugan underhållits vid behov.

Byte av ägare 

Stugans nuvarande ägare är Kari Kukkula, som varit ägare sedan 1 januari 1995. Han är också författaren till denna stugas historia och har tillbringat sina somrar på Tankar ända sedan 1950.

Kari Kukkula
Text och bilder

År 2016 fick stugan nya ägare: Anne och Mika Peltoniemi, Tarja och Pauli Rautiainen samt Petri Karekallas. Anne och Pauli är syskon och har tillbringat sin barndom på ön eftersom deras far, lotsen Aarne Rautiainen, arbetade som lots 1962–1966 och som förstelots 1966–1988.
Stugan kallas numera Sointula