Vad hände egentligen då motorseglaren Marienborg körde på grund hösten 1924 i klart väder? Hade den fått roderskada, tog skepparen miste på fartygsutmärkningen? Från regelrätt kurs ändrade Marienborg plötsligt riktning och körde på reven vid Västerbådan.
Min farfarsfar, Karl Elis Harald f. 4.10.1888 – d.11.4.1971 var en av de lotsar som kämpade mot förryskningen 1912 och sade upp sin tjänst som Tankarlots.
Året 1912 utgör ett händelserikt avsnitt i de hävder, som förtälja om det passiva motståndet här i Finland mot tsarismens förryskningspolitik. Först emanerade den s.k. likställighetslagen. Den öppnade vårt land för ryska ämbetsmän och näringsidkare.
Minun lapsuuteni aikaan saaressa kesät asuvien lasten määrä vaihteli 10 - 20 välillä. Oli eri ikäjakautumia, joilla oli omat leikkinsä mutta paljon oli myös kaiken ikäisille sopivia yhteisiä pelejä ja leikkejä.
Luotsit Tauno Kemppainen ja Bo-Göran Klingenberg ovat olleet jo eläkkeellä jonkin aikaa ja tapasivat kesällä 2024 muistelemaan luotsien töitä.
Nykyisen luotsilaitoksen perustamisasiakirjana pidetään kuningas Kaarle XI:n vuonna 1696 antama luotsilaitosasetusta, vaikka itse luotsauksella on vielä muutama sata vuotta vanhempi tausta.
Saaren eteläpäässä oli tiheä metsä jossa kasvoi myös kieloja. Metsää kutsuimme ” viidakoksi” jossa teimme majoja ja leikimme lännenmiehiä ja -inkkareita. Meillä oli pienet kirveet, puukot ja sulkahatut. Niin kivaa oli että tuskin syömään ehdimme.
Tämä juttu kertoo Tankarin majakasta parinkymmenen metrin päässä olevasta kaksikerroksisesta sumusireenirakennuksesta, jonka oman sukupolveni lapset tuntevat kummitustalona tai lyhyemmin vain ”kummarina”.
Göran Wennmanin muistoja arjen elämästä saarella lapsuudesta satamavoudiksi.
Merimatka kesti ainakin neljä tuntia ja kesäaikaan merellä oli ihanaa ja lämmintä matkustaa. Muistan kun saavuimme Tankariin niin siellä sataman rannassa oli pieni Tapsa-poika meitä vastassa ja neuvomassa mistä paikkamme löytyi ja mihin mökkiin mennään asumaan.