Majvor Harald berättar om sin farfarsfar Elis Harald
Majvor Harald
Artikkel bild: Elis Harald som pensionär på båtfärd. Elis Harald eläkeläisenä veneretkellä.
Min farfarsfar, Karl Elis Harald f. 4.10.1888 – d.11.4.1971 var en av de lotsar som kämpade mot förryskningen 1912 och sade upp sin tjänst som Tankarlots.
Elis var född 4.10.1988 I Rödsö som sjätte barnet av sjutton. Han var son till lotsåldermannen Karl Alfred Harald. Elis inskrevs som extra lotslärling vid Tankar lotsplats den 5 maj 1905. Redan följande år blev han ordinarie lotslärling och erhöll tre år senare styrningssedel och oinskränkt lotsningsrätt på Tankar lotsplats för att år 1910 utnämnas som yngre lots.
Han gifte sig 17.12.1911 med Elsa Emilia Irene Karlsson från Finström, Åland . När lotsverket år 1912 hotades av förryskning var Elis en av de lotsar, som hellre tog avsked än samarbetade med ryssarna. Han for som mången annan av de lotsar som protesterade mot förryskningen, till Amerika, där han fiskade en tid vid Oregons kust, arbetade i skogen, på sågverk och fanerfabriker. De lotsar som for till Amerika måste göra det i smyg och fruarna for en vecka senare.
Så länge som han och Elsa bodde i Amerika använde de namnet Carlsson så min farfar föddes som Elis Ragnar Carlsson. Han var enda barnet. När min farfars far återvände från Amerika 1919, gick resan via England och de blev kvar där i tre veckor på grund av en stor strejk, alla inbesparingar gick åt till att bo på hotel.
Han återfick sitt arbete och blev lots på Tankar. Sex år senare erhöll han Finlands vita ros medalj av I klass och avgick med pension från sin tjänst 30.04.1948. Vid sidan av lotsarbetet var han aktiv inom FBK i Gamlakarleby och ännu i ålderns höst tog han varje vinter med framgång del I FBK:s skidtävlingar.
Min farfarsfar Karl Erik Harald. /// Isoisänisäni Karl Elis Harald.
Min farfarsfar Karl Elis Harald ( t.h) var en av dem som kämpade mot förryskningen 1912 och som flydde till Amerika och som efter att Finland blev självständigt kom tillbaka som lots till Tankar. Här tillsammans med sonen, min farfar Ragnar Harald (t.v). /// Isoisänisäni Karl Elis Harald (oik.) oli yksi niistä, jotka taistelivat venäläistämistä vastaan vuonna 1912 ja pakenivat Amerikkaan. Suomen itsenäistyttyä hän palasi takaisin luotsiksi Tankariin. Kuvassa hänen kanssaan on poikansa, isoisäni Ragnar Harald (vas.).
Tankar fanns det två lotsar med samma namn; Elis Harald – de var inte släkt. För att skilja dem åt kallades de ibland lill-Elis och stor- Elis. Elis Alexander till vänster var född 1894 och Karl Elis till höger var född 1888. /// Tankarissa oli kaksi samannimistä luotsia: Elis Harald – he eivät olleet sukua. Erik Alexander Harald vasemmalla oli syntynyt 1894 ja Karl Elis oikealla 1888.
Min farfarsfar på äldre dar. /// Isoisänisäni vanhemmalla iällä.
Min farfarsfar Elis Harald som pensionär på båtfärd. /// Isoisänisäni Elis Harald eläkeläisenä veneretkellä.
Amerikapasset. /// Elis Haraldin passi.
Elis Harald med fru Elsa. /// Elis Harald ja hänen vaimonsa Elsa.
Majvor Harald kertoo isoisänisästä Elis Haraldista
Isoisänisäni, Karl Elis Harald (s. 4.10.1888 – k. 11.4.1971), oli yksi niistä luotseista, jotka taistelivat venäläistämistä vastaan vuonna 1912 ja irtisanoutuivat Tankarin luotsin tehtävästä.
Elis syntyi 4.10.1888 Rödsössä ja oli perheen kuudes lapsi – yhteensä heitä oli seitsemästätoista.
Hänen isänsä oli luotsivanhin Karl Alfred Harald. Elis kirjattiin ylimääräiseksi luotsioppilaaksi Tankarin luotsipaikalle 5. toukokuuta 1905. Jo seuraavana vuonna hänestä tuli varsinainen luotsioppilas, ja kolme vuotta myöhemmin hän sai ohjaustodistuksen sekä rajoittamattoman luotsausoikeuden Tankarin luotsipaikalla. Vuonna 1910 hänet nimitettiin nuoremmaksi luotsiksi.
Elis meni naimisiin 17.12.1911 Elsa Emilia Irene Karlssonin kanssa, joka oli kotoisin Finströmistä, Ahvenanmaalta. Kun luotsilaitos vuonna 1912 joutui venäläistämisuhan alle, oli Elis yksi niistä luotseista, jotka mieluummin erosivat tehtävistään kuin tekivät yhteistyötä venäläisten kanssa. Hän lähti, kuten moni muukin venäläistämistä vastustanut luotsi, Amerikkaan. Siellä hän työskenteli jonkin aikaa kalastajana Oregonin rannikolla, oli metsätöissä, sahoilla ja vaneritehtailla. Amerikkaan lähteneet luotsit joutuivat matkustamaan salaa, ja heidän vaimonsa seurasivat perässä viikkoa myöhemmin.
Niin kauan kuin Elis ja Elsa asuivat Amerikassa, he käyttivät sukunimeä Carlsson, joten isoisäni syntyi nimellä Elis Ragnar Carlsson. Hän oli parin ainoa lapsi. Kun isoisänisäni palasi Amerikasta vuonna 1919, matka kulki Englannin kautta, jossa he joutuivat viipymään kolme viikkoa suuren lakon vuoksi – kaikki säästöt kuluivat hotellimajoitukseen.
Hän sai työnsä takaisin ja jatkoi luotsina Tankarissa. Kuusi vuotta myöhemmin hänelle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali, ja hän jäi eläkkeelle 30.4.1948.
Luotsityönsä ohella hän oli aktiivinen Kokkolan VPK:ssa, ja vielä vanhoilla päivillään hän osallistui menestyksekkäästi VPK:n hiihtokilpailuihin joka talvi.
