Tankarstämman 2024 – Karikokous 2024

Dethär föredraget grundar sig på material som Jouni Mustonen har sammanställt och på uppgifter ur Karleby sockensk historia band 1.

Kulttuuriyhteydet

Merenkulun voidaan katsoa olleen aina viime vuosisadalle asti varmin, nopein ja tehokkain tapa siirtää rahtia tai ylipäätään taittaa matkaa sijainnista toiseen. Näistä lähtökohdista Pohjanlahden muodostama ”sisämeri” mahdollisti varhaisina aikoina Pohjanmaan kulttuuriympäristön yhtenäisen muodostumisen. Saatavilla olevien tietojen mukaan Pohjanmaan alueiden yhteydet ovat olleet kiinteät satojen vuosien ajan ja sen kauppiaat ovat harjoittaneet ahkerasti myös keskinäistä kaupankäyntiä vähintään 1300-luvun keskivaiheilta lähtien. Yhteydet kaupan ja merenkulun saralla olivat näin vahvoja koko Pohjanlahden alueella aina 1800-luvulle saakka. Itäisen rannikon kaupungit Kokkola ja Pietarsaari olivat tuolloin merkittäviä liiketoiminnan ja laivanrakentamisen keskittymiä. (Mustonen 2017)

Kirvesmiestaidon kehittyminen

Ruotsin ja myöhemmin Venäjän laivastojen olemassaolo sekä merenkulku ja tervakauppa liiketoimintana edellyttivät laivanrakennusta telakoilla. Tämä taas vaati runsaasti ammattitaitoista työvoimaa. Kokkolan ympäristöstä tiedetään jo vuosien 1638 ja 1711 väliseltä ajalta 37 laivanrakennustapausta, joissa mainitaan myös rakentamispaikka. Näistä tapauksista 22 sijoittui Kruunupyyn pitäjään. (Mickwitz & Möller 1950, 106.) Vähitellen alueelle syntyi itseoppineiden rakennusmestareiden joukko, joka pystyi ottamaan vastuuta vaativistakin rakennusurakoista. Muun muassa vuodelta 1739 tiedetään 11 talonpoikaa käsittävä öjalainen kirvesmiesruotu, joka sitoutui rakentamaan suuren kuutin silloisille kauppiaille (Nikander 1945, 223–233).

Tervanpolton, kaupankäynnin ja laivanrakennuksen seurauksena Pohjanmaan vauraus ja kirvesmiestaito kasvoivat siis huomattaviin mittasuhteisiin. Kruunupyyn Jouxholmeniin 1600-luvulla perustettu kruununtelakka vaikutti kirvesmiestaidon leviämiseen sekä lähialueilla että kauempana tuolloisessa Ruotsin kuningaskunnassa. Telakan myötä sen välittömään ympäristöön muodostui myös useita kymmeniä talonpoikaiskirvesmiesten ylläpitämiä laivanrakennuspaikkoja. Tengengrenin (1943, 346–358) mukaan Kokkolan, Pedersören ja Kruunupyyn talonpoikaiskirvesmiehiä palkattiin aina 1800-luvulle saakka kruununtelakoille ympäri Itämeren aluetta tekemään varsinaisten laivanrakennustöiden lisäksi taloja, siltoja, myllyjä tai muita vastaavia rakenteita. Laivanrakentajat olivat usein asiantuntijoita myös kirkonrakentajina ja muussa rakennustoiminnassa. (Mustonen 2017)

Ulkosaariston kirkolliset rakennukset

Saaristossamme on vain vähän rakennuksia, jotka yhdistäisivät selkeästi erottuvalla arkkitehtuurilla Pohjanlahden molemman puoleisia rannikkoasutuksia. Ulommaisilta saarilta voimme kuitenkin löytää jotakin, joka kertoo alueen historiasta ja vanhasta rakennustaidosta. Tankarin majakkasaaren kalastajakylä edustaa Öjan saariston ulommaista rakennuskantaa. Tästä kalastajakylästä löytyy mielenkiintoinen pieni kirkko, joka on hämmästyttävän samankaltainen useiden Ruotsin Upplannin sekä Norrlannin rannikoilla olevien kappeleiden kanssa. (Mustonen 2014)

Esimerkkinä tästä samankaltaisuudesta ja Pohjanlahden yhtenäisestä kulttuuriympäristöstä voidaan mainita Västernorrlandissa Härnösandin saaristossa sijaitseva ja hienosti säilynyt Barstan kappeli. Kappeli on ulkoarkkitehtuuriltaan ja mittasuhteiltaan hyvin samankaltainen Tankarin kirkon kanssa. Huomioitavaa on, että sen rakentaminen on aloitettu jo vuonna 1654 (Nordin 1981). Myös vuonna 1680 Kalajokisuun ulkopuolella Kallan kalastuspaikalla sijainnut rukoushuone on ollut kuvausten mukaan edellisten kanssa saman tyyppinen (Mustonen 2014; Nikula 1969).

Tankarin kirkon vaiheita

Tankarin kirkon rakennusajankohdaksi on arvioitu vuotta 1754, jolloin Kaarlelan kirkon tilikirjassa on merkintä myönnetystä varoista kappelin rakentamiseksi. Samalta ajalta löytyy kuitti summasta, joka on myönnetty ”Rukoushuoneen auttamiseksi”. 1950 –luvulla tehdyn kunnostuksen yhteydessä ulkoseinien hirsistä löytyi myös veistettynä useita vuosilukuja, joista vanhin on juuri tämä sama vuosi 1754. Arkistolähteiden sanamuoto viittaa kuitenkin siihen, että paikalla ollut vanha rukoushuone olisi korvattu tuolloin uudella. Kokonaisuudessaan voidaan todeta, että nykyinen kirkkorakennus on ollut olemassa lähes varmasti tuosta mainitusta vuodesta saakka. Tankarin kirkon tarkkaa rakentamisajankohtaa 1700-luvun puolivälissä voidaan toki kyseenalaistaa vanhemmaksikin, koska tiedetään että paikalla on pidetty kalastajille jumalanpalveluksia jo puoli vuosisataa aikaisemmin. Varmuutta asiaan olisi mahdollista saada tarkemman rakennustutkimuksen keinoin yhdistämällä laajempaa arkisto- ja dendrokronologista tutkimusta eli vuosirengasajoitusta. (Mustonen 2014; Nikula 1969, 158–163.)

(Kaarlelan pitäjänhistoria)

Tankarin kirkko on rakennettu saaren itälaitaan noin 75 m rannasta. Se seisoo kuoripääty itään saaren korkeimman kallion rinteellä, mutta väitetään, että sen paikka aikaisemmin oli vuoren laella, ja että se siirrettiin, kun valtio 1889 ryhtyi rakentamaan majakkaa korkeimmalle kohdalle.

Mikäli tämä pitää paikkansa – lähteet eivät mainitse mitään kappelin siirtämisestä – niin kirkko oli aikaisemmin n.k. valokopin naapuri, niin sanottu majakan vieressä, majakan jonka kalastajat itse rakensivat 1860-luvulla löytääkseen kotiin pimeinä syysiltoina.

Kappeli on pienimpiä laatuaan, ts. ulkopuolelta 8,2 m pituinen ja 6,25 – leveä. Sivuseinät ovat 2,8 m korkeat ja päädyt kohoavat puolitoista metriä ylemmäksi. Koska rakennus on sijoitettu syvään kallionotkelman päälle, voidaan sen lattiaa tarkastella alta . Harvojen vasojen päät lepäävät sivuseinien peruskivillä ja ovat tuetut pystypalkilla. Vasojen päällä ovat lattialankut, jotka vielä tämän vuosisadan alussa olivat irtonaisia. Seinähirsiä suojaa säätä ja kosteutta vastaan kaksinkertainen pystylaudoitus. Myös ulkonevat nurkat on laudoitettu ja lauta suojaa seinien sidetukkeja, jotka ulottuvat nurkkasalvosten ohi.

Kolme ikkunaa – pohjoisessa, idässä ja etelässä – ovat korkealla seinän rajassa. Niiden leveys on suurempi kuin korkeus (153 x 111 cm) ja keskipuu jakaa ne kahteen osaan, joissa kummassakin on neljä ruutua.

Rakennushistoria.

Vuosiluvuista penkeissä ja saarnastuolissa lukija on jo voinut päätellä, että kappeli oli olemassa 1700-luvulla, mutta lautavuorauksen alle kätkeytyy vielä muutamia vuosilukuja, jotka vievät meidät hiukan lähemmäksi totuutta. Kun laudoitusta aikanaan korjattiin, havaittiin, että vuosiluvut 1754, 1762, 1766 ja 1768 oli leikattu seinähirsiin oven lähelle. Viimeksi mainittu vuosiluku jopa kahteen kertaan. – Jo rovastintarkastuksessa 1701 Kaarlelan pappeja oli kehotettu menemään kalastuspaikoille pitämään jumalanpalveluksia niinä aikoina, jolloin siellä pyydettiin silakkaa.

Kirkkoherra Jakob Chydenius ei maininnut mitään Tankarin kappelista Kokkolaa käsittelevässä tutkimuksessaan, joka painettiin 1754. Yhtä vaitelias, hän oli Kallakarin kalastuspaikan kappelin suhteen, vaikka hän kertoi yksityiskohtaisesti mainitulla saarella olevasta kirkonkellosta. Kaarlelan

Kirkon tilikirjaan, merkittiin kuitenkin elokuun 24. päivänä 1754, että kirkon varoja oli myönnetty 20 kuparitaalaa kappelin rakentamiseksi Tankariin.

Om man frånser de tavlor som hänger på väggarna är kyrkans lösöre ganska lätträknade. Lotsfruarna på Tankar hade en syförening och de köpte 1957 två silverljusstakar att ha på predikstolens skrank. – de är idag ganska ärjade – men på det sättet kanske de inte blir en frestelse för någon som besöker kyrkan?

Den äldsta av tavlorna i kyrkan – är äldre än själva kyrkan – kanske har den hängt på väggen i det utrymme där prästerna förrättade gudstjänst före kyrkan fanns – i tavlans ram finns ingraverat donatorns initialer också årtalet 1692 – den föreställer hur Mikael strider med djävulen om Moses kropp i enlighet med Judas brevs 9 v.

En av tavlorna är från år 1764 och donerad av fältskären Carl Brådd och hans fru Maria Christina Spåre. Det framkommer inte vem som gjort tavlan men den liknar så mycket Johan N. Backmans kyrkomålningar att man kan tillskriva den som hans händers verk.

Också flera andra tavlor pryder kyrkans väggar och de har putsats upp jubileumsåret till ära.

Det var ursprungligen kaplanens uppgift att hålla gudstjäsnterna på Tankar – han kom ut i början på sommaren och stannade några veckor under den tid då fisket var i full gång på ön.

Han fungerde då inte bara som präst utan också som hamnfogde. Hans lön för mödan var 10-12 halvtunnor med strömming per säsong. I början på 1800-talet minskade dock fångsterna så mycket att det knappt räckte något åt kaplanen. Så småningom blev också prästernas besök mindre frekventa och vissa år besöktes holmen inte alls. Fiskarna själva höll liv i andaktslivet på ön och då samlades man för att lyssna till uppläsning av Carl Gustaf Ekmansons postilla.

Kyrkklockan som finns under ett litet tak i kyrkans västliga ända har inte bara kallat till gudstjänst utan den har kallat också till andra sammankomster så som tankarstämman osv.

Vid tankarstämman beslöt man om olika gemensamma angelägenheter. En tid hölls tankarstämman i själva kyrkan men Smed-Janne som egentligen hette Johan Sundkvist jagade definitivt ut stämman med Jesus egna ord om när han drev ut peningmånglarna ur Jerusalems tempel.

_____

Vielä paljon muuta voisi sanoa Tankkarin kirkosta mutta siihen meillä ei liene tänään aikaa – nämä hirret ja penkit voisivat jos kykenisivät kertoa monenlaisia tarinoita ja elämänkertomuksia eri aikakausilta ja saaren eri vaiheista.