Oheinen esitys on dramatisointi ukkini, Henrik Artturi Hakrin (ent. Holmberg), muistelmista. Hän käytti aina toista nimeää Artturi. Hän kirjoitti muistelmansa 1960-luvun lopulla käsin. Neljä kappaletta, yhden jokaiselle tyttärelleen. Artturi muistelee niissä pääosin purjehduksiaan purjelaivoilla 1900-luvun kolmella ensimmäisellä vuosikymmenellä.

Ukki, kuten ainakin minä häntä aina kutsuin, osti 1951 Tankarista mökin toimiessaan Oulussa luotsipiirin päällikkönä. Ukilla ja äidin äidillä, Lydia-mummilla, oli aluksi mökki vuokralla Hailuodosta, mutta mummin mielestä matka oli liian pitkä. Silloin matka vuorolaivalla Oulusta-Hailuotoon kesti kaksi tuntia. Ei se siitä paljoa lyhentynyt. Tuon aikaisilla moottoriveneillä matkaan Ykspihlajasta Tankariin meni hyvinkin puolitoista tuntia.

Esityksessä kerrotun kohtauksen aikoihin Artturi kävin Rauman merikoulu. Hänen isänsä perämies Holmberg omisti talon, jonka pihapiirissä Lydian Aini-sisar piti pientä ompelimoa. Siinä yhteydessä ovat Artturi ja Lydia toisensa tavanneet. Tai siis Ukki ja Mummi – kuten minä heitä aina kutsuin.

Ukki oli jo käynyt perämiesluokat, mutta kapteeniluokka oli jäljellä. Hän tarvitsi kipeästi  perämiespurjehdusta purjelaivalla Itämeren ulkopuolella. Suomalaiset laivat eivät vuonna 1915 I maailmansodasta johtuen purjehtineet Suomesta tai Suomeen. Saksalaiset sukellusveneet vaanivat vihollismaan kauppalaivoja pitkin Itämerta. Osa laivoista oli sodan syttyessä muualla ja Ukki sain kuulla, että Englannissa tai tarkemmin ottaen Irlannissa Limerickissä, joka tuolloin vielä oli osa Iso-Britanniaa, on suomalainen fregatti Sylfid. 

Matka oli sodasta johtuen monimutkainen. Ensin höyrylaivalla Selkämeren pohjoisosan yli Ruotsiin, sieltä junalla Bergeniin Norjaan. Sitten Pohjanmeren ylitys matkustaja-aluksella Koillis-Englantiin, Newcastle au Tyne´iin. Matka jatkui junalla Liverpooliin, josta matkustaja-aluksella Dubliin ja sieltä junalla Limerickiin. Reissuun meni kaikkiaan 11 vuorokautta.

Limerickiin Ukki pääsi tammikuussa 1915. Erinäisten vaiheiden jälkeen maaliskuussa Sylfid nosti purjeensa ja lähti kohti Yhdysvaltoja Mobileen. Sieltä lastattiin ratapölkkyjä Dubliniin ja takaisin USA:han josta polttoainetta kanistereissa miehistölle tuntemattomaan määränpäähän. Kaikki oli salaista. Olihan sota käynnissä. Ajan kuvaan kuului, että samassa satamassa räjähti vastaavassa lastissa ollut alus. Sen syyksi epäiltiin ”helvetinkonetta” ja laivan vartiointia lisättiin.

Joulukuun kuudennen päivän aamuna 1915 Sylfid lähti kohti – määränpää selvisi miehistölle vasta matkalla – Kap Kaupunkia. Joulukuun kuudes on mummini syntymäpäivä. Hän täytti tuolloin  24 vuotta. Samana päivänä keskellä yötä he joutuivat keskelle monologiesityksessä kerrottua pyörremyrskyä. Silloin ei ollut käytettävissä sääennusteita. Vain merenkulkijoiden kokemus ja taito lukea merta ja taivasta.

Monologini on siis dramatisointi Ukkini muistelmista. Niistä selviää, että pyörremyrskystä selvittiin ns. reunaa hipoen. Muistelmien mukaan päiväntasaaja ylitettiin 5. helmikuuta 1916 klo 04.12 iltapäivällä longitudin ollessa 22 itäistä pituutta.

Sylfid saapui Kap Kaupunkiin maaliskuun loppu puolella. Matkan olisi pitänyt joutua nopeammin, mutta ilmeisesti myrsky vaurioitti purjeita siten, että matkaan meni tavallista pidemmän aikaa. Laiva oli jo merkitty Lloydsin mustalle listalle. Saksalaisten sota-alusten ja  sukellusveneiden upotussota oli juuri tuolloin aktiivisimmillaan.

Myös paluumatka oli vaiherikas. Ukki pidätettiin usean muun joukossa syyskuun 23. päivänä vakoilusta tai jääkäriydestä epäiltynä Torniossa. Venäläiset santarmit eivät ymmärtäneet Ukin hallussa olleita papereita. Episodi päättyi lopulta monen vaiheen jälkeen niin, että Ukki vapautettiin Turusta Kakolasta 3. päivä marraskuuta. Seuraavana päivänä hän ilmoittautui pahasti myöhässä Rauman merikouluun merikapteeniluokalle. Pian vuoden vaihduttua Artturi ja Lydia menivät naimisiin ja saivat neljä tytärtä. Minä/tämän kirjoittaja olen nuorimman tyttären nuorin lapsi.

Aikanaan Ukki valmistui merikapteeniksi, purjehti jonkun vuoden päällikkönä, mutta jäi ns. maihin 1926 ja siirtyi töihin Merenkulkuhallitukseen. Ensin merenmittauksessa ja vuodesta 1946 Oulun luotsipiirin päälliköksi, josta jäi eläkkeelle 1958, minun ollessa kaksivuotias.

Ismo Suksi
– esitetty Tankarin Tarinapäivillä 2015