Bild: Saarelaiset olivat koolla. Pro Tankar ry. K.H. Renlundin museon valokuvakokoelmat / K.H.Renlunds museums bildsamlingar

Tapio Hannonen Yhteislukion historian lehtori kirjoitti Kokkola-lehdessä 3.4.1986

Tankarin luotsiaseman muistolaatan historia

Vasemmalta luotsit Verner Mattson, Ernst Mattson, Anders Sundqvist ja Victor Lindell.
Pro Tankar ry. K.H.Renlundin museo. Tankarin korttelikierrokselta.

Tankarin luotsiaseman kiveen upotettu muistolaatta on usein herättänyt kysymyksiä sen alkuperästä, tarkoituksesta ja nimen merkityksestä. Seuraavassa on pyritty selvittämään laatan vaiheita, joihin liittyy merkittävä määrä ajan historiallisia tilanteita ja ongelmia.

Suomi oli vuodesta 1809 lähtien osa Venäjän valtakuntaa, mutta sisäisesti itsenäinen valtio. Viimeinen keisari Nikolai II suostui kuitenkin valtaistuimensa viimeisinä vuosina Suomen venäläistämiseen. Tämän lopullisena tavoitteena oli Suomen liittäminen osaksi Venäjän keisarikuntaa venäläisenä maakuntana. Keinoina käytettiin muun muassa venäjän kielen opetuksen lisäämistä kouluissa, suomalaisten lakien kumoamista, venäläisten yhteisten säädösten voimaansaattamista ja venäläisten postimerkkien käyttöön ottamista.

Sotaväen lakkauttamisen seurauksena Suomeen sijoitettiin noin 30 000 venäläistä sotilasta. Tämä aiheutti merkittäviä valtiollisia ja taloudellisia paineita Suomelle. J. K. Paasikivi piti tätä erittäin raskaana taloudellisena rasituksena.

Suomalaisten vastarinta oli kuitenkin voimakasta. Eräänä esimerkkinä tästä oli Kokkolan yhteiskoulun (nykyisen Kokkolan yhteislyseon lukion) perustaminen vuonna 1898, jonka tarkoituksena oli vahvistaa ja laajentaa suomenkielistä kulttuuria.

Venäläistämistoimet ja Tankarin luotsit

Vuonna 1908 alkanut toinen venäläistämiskausi toi mukanaan uusia toimenpiteitä. Pietarin hallitusvalta pyrki ottamaan Suomen keskeiset hallinnon alat tiukempaan valvontaansa. Erityisesti Pohjanmaan alueella hallituksen vaikutusvaltaa kasvatettiin. Tämä lisäsi suomalaisten verorasitusta ja venäläisten maanomistusta.

Vuonna 1909 venäläiset perustivat Haritonovin merenkulkuopiston (”Merimieskoulu”), jonka myötä suomalainen merenkulku itsenäisenä ammattina alkoi hiipua.

Itämeren alueella erityisesti luotsit olivat avainasemassa, koska he tunsivat Suomen karikkoiset ja matalat väylät. Venäjä suunnitteli jo vuonna 1911 ottavansa Tankarin luotsit hallintaansa ja alistavansa heidät Venäjän laivaston käskyvaltaan. Pietarissa pelättiin Saksan mahdollisia hyökkäyssuunnitelmia Itämeren kautta, etenkin koska Venäjä oli kärsinyt tappion Japanille sodassa 1904–1905 ja menettänyt suurimman osan Itämeren laivastostaan.

Tankarin luotsit kuitenkin kieltäytyivät yhteistyöstä Venäjän merenkulkuviranomaisten kanssa, ja Venäjä hankki tilalle luotseja Mustamereltä.

Luotsien vastarinta ja kriisi Kokkolassa

Tilanne kärjistyi vuonna 1911, kun kaikki Tankarin luotsiaseman suomalaiset luotsit lähtivät paikalta. Vain yksi luotsi, Ernst Mattsson, jäi vielä hetkeksi. Hän kuitenkin muutti pian Pohjois-Amerikkaan.

Mustanmeren luotsit saapuivat Tankariin, ja vuonna 1913 joukkoon liittyi myös yksi suomalainen merimies, joka toimi luotsina vuoteen 1918 saakka. Hän liittyi myöhemmin valkoiseen armeijaan ja osallistui muun muassa Tampereen taisteluihin.

Yhteiskunnallinen tilanne Kokkolassa kiristyi entisestään maailmansodan syttyessä vuonna 1914. Kaupunkiin sijoitettiin vahva venäläinen varuskunta, ja kaupungilla liikkui venäläisiä vartijoita. Ykspihlajan satama-alueella nähtiin tykkivartiot, ja venäläisten sotilaiden läsnäolo herätti levottomuutta paikallisväestössä.

Tankarin alueella suomalaiset kalastajat olivat varuillaan. On mainittu, että venäläiset tunnistivat alueen luotseja esimerkiksi merkkitulien avulla. Merkit sytytettiin rannalla niin, että niiden tausta oli suojattu puuseinillä.

Itsenäistyminen ja Tankarin luotsitoiminta

Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 Mustanmeren luotsit lähtivät pois. Heidän jäljiltään majakan tornin lasit olivat tervattuja, ja niiden puhdistaminen vaati paikallisilta suuria ponnistuksia.

Venäläiset luotsit olivat asuneet Tankarin luotsituvassa, ja saarella oli myös pienempiä majoja perheellisille luotseille. Yksityiskohtana mainitaan, että kalastajien ollessa ulkona merellä sytytettiin rannalle isoja merkkitulia, jotka oli suojattu seinillä.

Venäläisten luotsien työ Suomessa oli haastavaa ja riskialtista. Suomen vesillä tapahtuneet haaksirikot olivat tilastojen mukaan huomattavia vuosina 1912–1917.

Kuva: Pro Tankar ry. K.H. Renlundin museo.

Kuva: Kuvan alla merkintä 10.9.1937. Pro Tankar ry. K.H. Renlundin museo. Tankarin korttelikierrokselta.

Haaksirikot Suomessa 1906-1912

Tilastotiedot myös mainitsevat haaksirikon syyn. Vuonna 1909 luotsin tekemä virhe oli syynä yhdeksässä tapauksessa, kun taas vuosina 1911–1912 vastaava luku oli yhdeksän. Toisaalta on myös mainittava, että käsittelyaikana laivaliikenne on koko ajan kasvanut, mutta onnettomuusluvut ovat mainittuina vuosina olleet korkeimmat.

Vieraileville luotseille uudet vieraat merimerkit ovat myös olleet ongelmallisia, sillä erityisesti keväällä liikkuvat jääkentät siirtelivät merimerkkejä. Vieraiden luotsien oli vaikeaa saada merimerkit kohdalleen, kun tuon ajan merikortit olivat vielä kehittymättömät ja sekavat. Oman ongelmansa muodostivat ne merimerkit, jotka jäämassan puristuksessa saattoivat kokonaan kadota!

Vuosi Haaksirikot
1906 40
1907 53
1907 30
1908 69
1909 62
1911 75
1912 75
1913 72

Muistolaatassa on siis niiden luotsien nimet, jotka eivät nähneet muuta keinoa kuin luopua tehtävistään. Kokkolan Suojeluskunta on vuonna 1932 (vuonna1937? toim. huom ) paljastanut laatan, ja tilaisuudessa W. Wevar on pitänyt puheen. Tankarin väki oli kokonaisuudessaan paikalla, mutta saatujen tietojen mukaan kaupungin edustajia ei ollut tilaisuuteen saapunut.

Muistolaatta kertoo pienen, mutta sitäkin tärkeämmän osan Tankarin luotsiaseman vaiheista ja ihmiskohtaloista ajalta, jonka kulku ja tapahtumat omalta osaltaan varmistivat kansallisen omaleimaisuuden säilymisen ja itsenäisyyden toteuttamisen.

Kuva: 10.9.1937. Pro Tankar ry. K.H. Renlundin museo. Tankarin korttelikierrokselta.

Haastattelutietoja ovat ystävällisesti antaneet:

  • Luotsi Ernst Mattson ja hänen veljenpoikansa Hans Mattson
  • Luotsi Valter Wikström ja rouva Anna-Liisa Salin
  • Luotsi Toimi Marjamaa (30.3.1986)

Kirjallisuuslähteitä:

  • Laati I: Suomen luotsi- ja majakkalaitoksen historia 1808–1946
  • Pohjanpalko J: Suomen kauppamerenkulku ja erikoispiirteitä linjaliikenteen synnyssä
  • Suomen Virallinen Tilasto B. Merenkulku 1906–1914. Karilleajot ja haaksirikot.

Kuvat: Kokkolan Suojeluskunta paljasti muistolaatan 10.9.1937 luotsien ja majakkavartioiden kunniaksi. Koko Tankarin henkilökunta sanoi itsensä irti kun venäläistyminen uhkasi 1911 – 1912. Lue tästä sivuston jutussa, joka kertoo Luotsilakosta 1912- 1918.