Kuva: Muisto peilimäisestä merestä ja lämpimistä tunteista sai parin palaamaan Tankariin avioitumaan erityisenä päivänä ja juuri tiettynä päivänä.
Peter Kankkonen oli pappina Kokkolan ruotsinkielisessä seurakunnassa 1986-2014 ja tuli vihkimään häitä myös Tankarissa.
Tässä hän jakaa yhden muiston kesähäistä
Eräänä kevätpäivänä kauan sitten helsinkiläinen mies soitti ja kysyi, voisinko järjestää häät heinäkuussa Tankarin kappelissa.
Koska pariskunta asui pääkaupungissa, hän ei ollut varma, voisivatko he mennä naimisiin Tankarissa. Sanoin, että jos he ottavat kuulutukset kotiseurakunnassa ja ottavat tarvittavat dokumentit mukaan, se onnistuu kyllä.
Tyytyväisenä vastaukseeni hän kysyi, voisinko tulla Tankariin tiettynä päivänä ja voisiko seremonia tapahtua tiettyyn aikaan illalla. Koska pyynnöt herättivät uteliaisuuttani, kysyin, miksi he haluavat vihkimisen Tankarissa ja nimenomaan määrättynä päivänä. Kun kuuntelin hänen tarinaansa, se oli kuin olisin lukenut artikkelia naistenlehdestä.
Edellisenä kesänä purjehtiessaan Kemiin he olivat tulleet maihin Tankarissa. Saari oli uusi tuttavuus, johon he rakastuivat. He istuivat illalla rantakalliolla ja katselivat peilityyntä merta, johon taivas heijastui kirkkaana pohjalaisena kesäyönä. Siinä he päättivät, että jos vuoden kuluttua heillä on samat tunteet toisiaan kohtaan kuin sillä hetkellä, he haluavat palata Tankariin vihittäväksi saaren kirkossa.
Kun kanttori ja minä tulimme Tankariin, Jumala oli kanssamme. Pariskunnan kävellessä kirkolle, Tankaria ympäröi peilimäinen meri ja auringonsäteiden lämmössä luotsasin kyyhkyläiset avioliiton satamaan. Kun avioliiton vahvistamisen jälkeen kehotin heitä vahvistamaan liiton suudelmalla, muinaisesta kirkosta tuli rakkauden linnoitus, joka edusti sekä heidän rakkauttaan että Jumalan rakkautta meitä ihmisiä kohtaan.
Teksti Peter Kankkonen / käännös Minna Salin- Kivimäki
Kuva Kristina Klingenberg
Kommentoi aihetta...