Kokkolalainen Kenneth Bäckström ihaili jo pikkupoikana luotsiveneitä ollessaan isoisänsä mukana kalastamassa. Isona Bäckström pääsi ajamaan kuttereita ja nopeita luotsiveneitä – ja myös kehittämään niitä.

Kirjoitan tämän rakkaudesta saareen, joka vei sydämeni vuonna 1990. Tankarin kirkossa minut vihittiin avioliittoon mieheni kanssa vuonna 1992.

Ensimmäisenä tulevat mieleen lokkien äänet. Kun asuimme siellä nautofoonihuoneessa, sumun aikana ammuttiin viiden minuutin välein kaksi laukausta. Se on muisto, joka on jäänyt elävästi mieleeni, sillä sumu saattoi kestää jopa kaksi viikkoa.

Kun me tapaamme vanhoina tankarilaisina siellä, meillä taitaa olla sellainen illuusio, että me olemme samanlaisia, kun me olimme lapsina; 10- tai 12-vuotiaana. Me tuotamme tavallaan nostalgisen yhteisöllisyyden.

Tankarin kahvila toimii 1800-luvulta peräisin olevassa Eklundin perheen kotitalossa, joka 1989 siirrettiin mantereelta saareen.

Jokainen reimari valmistettiin käsityönä ja jokaiselle oli oma määrätty paikkansa väylällä. Syksyisin laivaliikenteen vähentyessä aloittivat vahtivuorossa olleet luotsit reimarikorejen valmistuksen luotsituvalla.

Kesäkuun alussa 1962 Aarne aloitti Tankarin aseman luotsina, 1.9.1966 alkaen virkaa tekevänä luotsivanhimpana

Sukella 1900-luvun alkuvuosikymmenille Tankarin kiehtoviin tarinoihin majakanvartioiden elämästä saarella.

Luotsintytär Sirkka Kalskela, melkein 8 vuotta kirjoitti heinäkuussa 1954 mitä tapahtui kesäpäivänä saaressa.

Minun lapsuuteni aikaan saaressa kesät asuvien lasten määrä vaihteli 10 - 20 välillä. Oli eri ikäjakautumia, joilla oli omat leikkinsä mutta paljon oli myös kaiken ikäisille sopivia yhteisiä pelejä ja leikkejä.