Artikkelikuva

Väinö Bodön vanhassa venevajassa on muun muassa vanha hylkeenpyynnissä ollut vene.
I Väino Bodös gamla båthus finns bland annat en fälbåt.

Hylkeenpyynnin historiaa yleisesti Suomessa

Hylkeenpyyntiä on harjoitettu Suomessa ainakin nuoremmalta kivikaudelta (3000 – 1300 eKr. ) Iähtien: varhaisimmat löydetyt harppuunat ovat kampakeraamiselta ajalta.

Pyynnin kohteena ovat oIleet norppa e1i kiehkuraishylje, jonka pituus on n. 1,5 metriä ja paino 60-140 kg, ja harmaahylje (Halichoerus grypus), jonka urosyksilöt painavat 160-229 kg ja naaraat 150 kg. Kivikaudella kuului saaliseläimiin myös mannerjäätikön sulamisvaiheessa nykyiseen ltämereen siirtynyt grönlanninhylje  (Phoca groenlandica).

Keskeinen elinkeino

Joillakin rannikkoseuduilla hylkeiden esiintyminen on ilmeisesti jopa ollut eräs syy asutuksen syntymiseen. Hylkeenpyynnin merkitystä osoittaa, että se kuului keskiajalla niihin elinkeinoihin, joista papisto sai kymmennyksensä. Uskonpuhdistuksen jälkeen (1535) vero siirtyi kruunulle, joka sai siitä hyvän tulolähteen: vuodesta 1558 alkaen vero otti jo 1/6 saaliista.

Monipuolinen saalis

Hylkeenpyynnin suuri merkitys johtui saaliin monikäyttöisyydestä ja siitä saatujen tuotteiden arvokkuudesta. Näistä tärkein on ollut kautta aikojen hylkeenrasva eli traani, joka oli merkittävä kauppatavara. Traania käytettiin mm. pehmitysaineena parkkinahkaa valmistaessa, voiteluaineena ja lamppujen polttoaineena.

Hylkeen traani ja erikoisesti valkoiset ja pehmeät kuutin nahat olivat toinen merkittävä myyntituote. Lisäksi niistä valmistettin kotitarpeiksi mm. kenkiä, laukkuia, käsineitä sekä käytettiin istuimien, arkkujen yms. verhoiluun.

Varsinkin kotivesiltä tapahtuneessa lähipyynnissä saaduista hylkeistä käytettiin hyväksi myös liha. Verestä varmistettiin palttua tai leipää.

Pyyntialueet

Hylkeenpyynnin perinteellistä kanta-aluetta on Pohjanlahden rannikko Mustasaaresta – Kemiin sekä Suomenlahden pohjukka Kymijoen suulta itään, Varsinais-Suomen rannikolla ja Ahvenanmaalla pyynnin taloudellinen merkitys supistui jo aikaisemmin. Pohjanlahdella pyynti jo sangen varhain keskittyi järjestyneeksi kaukopyynniksi, Suomenlahdella lyhyemmät pyyntiretket ja lähipyynti oli tavallisempia. Hylkeenpyynnin menettäessä merkitystään 1600-luvulta alkaen jäi Vaasan saaristo (erityisesti Raippaluoto ja Björkö) tärkeimmäksi pyyntialueeksi.

Muiden elinkeinojen varjoon

Hylkeenpyynti menetti merkitystään jo 1600-luvulla, mitä osoittaa kaukopyynnin vapauttaminen verosta 1650. Muiden elinkeinojen kehitys teki hylkeenpyynnin suhteellisesti vähemmän kannattavaksi. Lisäksi etenkin Pohjanmaalla puuhun perustuvat uudet elinkeinot, tervanpoltto ja sahaustoiminta, vaativat talonpoikia pysyttelemään maissa parhaana hylkeenpyynti-aikana, helmi-huhtikuussa; joka oli myös paras aika kaataa puut ja ajaa ne metsästä.  

Samanaikaisesti kaupan keskittyminen kaupunkeihin ja talonpoikaispurjehduksen väheneminen aiheutti sen, että talonpoikien ei enää kannattanut pitää venettä yksin hylkeenpyyntiä varten.

Sälfångstens historia (Allmänt i Finland)

Sälfångst har bedrivits i Finland åtminstone allt sedan den yngre stenåldern (3000-1300 f.Kr): de tidigaste harpunfynden är från den kamkeramiska tiden. Föremål för fångsten har varit vikare eller ringlad säl (Phoca hispida) som är 1,5 meter lång och väger 60- 40 kg och gråsäl (Halichoerus grypus) vars hanar väger 160 -220 kg och honor 150 kg. Under stenåldern fångades också grönlandssäl (Phoca groenlandica) som i samband med glaciärens smältning flyttade sig till nuvarande Östersjön.

En central näringsgren

I vissa kusttrakter har förekomsten av sälar troligen varit en bidragande orsak till att mänskorna bosatt sig där. Sälfångstens betydelse påvisas av att den på medeltiden hörde till de näringsgrenar varav prästerskapet fick sitt tionde. Efter reformationen ( 1535 ) flyttades skatten till kronan, som därav fick en god inkomstkälIa: från och med år 1558 var skatten redan I1/6 av fångsten.

Mångsidig fångst

Sälfångstens stora betydelse berodde på fångstens många användningsmöjligheter och därav erhållna värdefulla produkter. Av dessa har sälspäck eller tran genom tiderna varit den viktigaste,loch samtidigt en betydande handelsvara. Tran användes bl.a. som mjukningsmedel vid framställning av barkskinn, som smörjmedel och som bränsle för lampor.

Sälskinn och särskilt vita och mjuka kutskinn var en annan betydande handelsvara. Dessutom framställdes av dem bl.a. skor, väskor och handskar till husbehov. Skinnen användes också till att bekläda stolar, kistor och dyl. Från säIar som fångats i närfångst användes också köttet.

Av blodet framställdes palt eller bröd.

Fångstområden

Sälfångstens traditionella områden är Bottniska vikens kust från Korsho1m till Kemi, samt Finska vikens innersta del från mynningen av Kymmene älv österut. Vid kusten av Egentliga Finland och på Åland minskade fångstens ekonomiska betydetse redan tidigare. På Bottniska viken blev fiskafänget tämligen tidigt till ett organiserat fjärrfiske. På Finska viken var korta fångstfärder och närfiske vanligare. Då sälfångsten höll på att mista sin betydelse från och med 1600-talet förblev Vasa skärgård (särskilt Replot och Björkö) det viktigaste fångstområdet.

I skuggan av andra näringsgrenar

Sälfångsten miste sin betydelse redan på 1600-talet, som påvisas av att fjärrfångsten befriades från skatt år 1650. Utvecklingen av andra näringsgrenar gjorde sälfångsten till jämförelsvis mindre lönande. Dessutom särskilt i Österbotten krävde nya näringsgrenar, som baserade sig på trä, tjärbränning och sågverksamhet, bönderna att stanna på land under den bästa sälfångsttiden mellan februari – april; det var också den bästa tid att fälla träd och transportera dem från skogen. 

På samma gång koncentrerades handeln till städerna och minskningen av bondeseglatserna ledde till att det inte längre lönade sig för bönderna att hålla sig med båt enbart för säljfångst.  

Saarella sijaitseva hylkeenpyyntimuseo sijaitsee vanhan vierasmajan lähellä. Museo sisältää hyvin laajan ja ainutlaatuisen kokoelman hylkeenpyyntivälineitä, joiden avulla saa hyvän kuvan elinkeinosta. Museo perustettiin 1987. 

På ön finns ett säfångstmuseum i närheten av gamla gäststugan. I muséet finns en unik samling av fångstredskap, som ger en bra bild av denna näring. Tankar sälfångstmuseum grundades 1987.