Artikkelikuva

Museossa on myös paljon vanhoja pyyntiin liittyviä esineitä.
I museét hittas också många föremål som hör ihop med sälfångst.

PYNNIN MUODOT JA MENETELMÄT

Monet hylkeenpyynnissä käytetyt menetelmät olivat kehittyneet hyvin pitkän ajanjakson kuluessa. 1700-luvun puoleenväliin asti pohjanlahden rannikolla pyyntivälineistä olivat tärkeimpiä verkot, harppuunat ja keihäät. Tuliaseiden käyttöönotto 1600-luvutta alkaen johti monien vanhojen menetelmien väistämiseen ja pyynnin keskittymiseen entistä enemmän laajamittaiseksi kaukopyynniksi.

YHTEISÖPYYNTIÄ 

Hytkeenpyyntiä harjoitettiin perinteellisesti yksilöiden yhteistoiminnan pohjalta, o1i sitten kysymyksessä lähivesiltä tapahtuva verkko- tai rautapyynti tai kaukopyynti. Järjestäytyminen 

7-8 miehen pyyntikunniksi o1i suorastaan kaukopyynnin edellytys. Jäsenet joko kustansivat tai rakensivat veneen yhteisesti tai se o1i yksityisen omistama. Voitot ja tappiot jaettiin yleensä tasan jäsenten kesken.

KAUKOPYYNTI

Kaukopyynti oIi hylkeenpyynnin kehittynein ja myös tuottoisin muoto. Erikoisesti tarkoitusta varten varustetun veneen avu1la voitiin liikkua siellä, missä hylkeitä otaksuttiin olevan. Pyyntimatkat saattoivat ulottua jopa Ahvenanmaalle asti.

Pyyntiretkiä tehtiin varsinkin varhempina aikoina yleensä kaksi: he1mi-maaliskuussa ja huhti-toukokuussa. Jälkimmäisellä retkellä saatiin saaliiksi yleensä vain norppia, jotka poikivat myöhemmin kuin hallit. Kevään edistyessä pyytäjät seurasivat jäitä ja hylkiä pohjoiseen, paluu saattoi tapahtua vasta juhannuksen aikoihin.

Varhaisina aikoina pyyntikunnan jäsenten kesken vallitsi selvä työn- jako ja hierarkia. Y1eensä kuitenkin kukin pyytäjä toimi yksikseen. Pyynnin aikana pidettiin yhteyttä vahdin kanssa joka oli komentopaikalla joka oli veneen lähellä erikoisia merkkejä käyttämällä. 

Hylkeen nahka ja irrotettiin yleensä heti ampumisen jälkeen ja kuljetettiin komentopaikalle. Lihaa ei otettu talteen varsinkin jos saalis oli runsas.  

VANHOJA MENETELMIÄ

Harppuuna on ikivanha hylkeenpyyntiase. Sitä käytettiin varsinkin pyydettäessä hylkeitä hengitysavantojen tai pesäkolojen kautta. Varteen Iöyhästi kiinnitetty harppuuna iskettiin aukolle nousseeseen eläimeen ia vedettiin harppuunaliinasta jääIle. Harppuunaa voitiin käyttää myös varsinaisena heittoaseena: silloin pyrittiin mahdollisimman lähelle hylkeitä matkimalla näiden liikkeitä ja ääntelyä.

Hylkeitä pyydettiin aikaisemmin myös koukuilla käyttäen houkuttimena kuutteja. Kuuttien etsinnässä oli apuna koira.

Fångsmetoder – Tankar Sälfångstmuseum

FÅNGST- FORMER OCH METODER

Många metoder som användes i sälfångsten hade utvecklats under en mycket lång tidsperiod. Ända till mitten av 1700-talet var nät, harpuner och spjut de viktigaste fångstredskapen vid Bottenvikens kust. När eldvapen togs i bruk från och med 1600-talet, ledde det till att många gamla metoder måste träda åt sidan och att fångsten koncentrerade sig allt mer till ett omfattande fjärrfiske.

KOLLEKTIVFISKE

Sälfångst bedrevs traditionellt på basen av individuellt samarbete, både i fråga om nät- eller järnfångst på närvatten eller fångst längre ut på havet. Att organisera sig i båtlag på 7 8 män var rent av en förutsättning för fjärrfiske. Medlemmarna antingen bekostade eller byggde båten tillsammans eIler så var båten privatägd. Vinster och förluster delades i allmänhet jämnt mellan medlemmarna. 

FJÄRRFISKE

Fjärrfiske var sälfångstens mest utvecklade samt produktivaste form. Med hjälp av en båt, som var utrustad speciellt för detta ändamål, kunde man röra sig där man anade att det fanns sälar. Fångstfärderna kunde sträcka sig ända till Ätand.

Fångstfärder gjordes speciellt under äldre tider, i aIlmänhet två: i februari mars och i april maj. Under den andra färden fick man i allmänhet bara vikare, som får ungar senare än gråsäIar. Då våren framskred följde säljägarna isar och sälar norrut. Äterkomsten kunde ske först omkring midsommaren.

Under äldre tider rådde det en klar arbetsfördelning och hierarki mellan båtlagets medlemmar. I allmänhet verkade ändå var och en skilt för sig. Under fångsten hade man kontakt med vakten på kommandoplatsen, som fanns vid båten, genom användande av speciella tecken. Sälens skinn och ister lösgjordes från kroppen vanligtvis genast efter att sälen skjutits. Den fördes sedan till kommandoplatsen. Kött togs inte tillvara vid fjärrfisket, speciellt om fångsten var stor.

GAMLA METODER

Harpunen är ett urgammalt säIfångstvapen. Den användes framför- allt då man fångade sälar i andningsvakar eller bohår. Harpunen som hade fästs löst på skaftet slogs i sälen då den steg upp i öppningen och drogs upp på isen med en harpunlina. Harpunen kunde också användas som det egentliga kastvapnet: man försökte komma så nära sälarna som möjligt genom att härma deras rörelser och läten.

Sälar fångades tidigare också med krokar då man använde kutar som lockbete. Man hade hunden som hjälp då man sökte kutarna.

Saarella sijaitseva hylkeenpyyntimuseo sijaitsee vanhan vierasmajan lähellä. Museo sisältää hyvin laajan ja ainutlaatuisen kokoelman hylkeenpyyntivälineitä, joiden avulla saa hyvän kuvan elinkeinosta. Museo perustettiin 1987. 

På ön finns ett säfångstmuseum i närheten av gamla gäststugan. I muséet finns en unik samling av fångstredskap, som ger en bra bild av denna näring. Tankar sälfångstmuseum grundades 1987.