Eero Huima

På svenska

1700-luvun alkupuolella majakkana oli 11 jalkaa korkea kiviröykkiö. Keskellä oli 20 jalan pituisen tangon nokassa laiva, johon laitettiin pimeän aikaan palava tervatynnyri. Näitä merimerkkejä nimitettiin tunnusmajakoiksi, tunnuksiksi tai merkkiröykkiöiksi. 

1750 saarelle rakennettiin kivikummeli. Sen korkeus oli 11 jalkaa ja siihen kuuluva tanko 20 jalkaa. 

1809 Kokkolan porvarit anoivat läänin maaherralta kunnollista loistemajakkaa, jossa käytettiin traanilamppua. 

1835 entistä kummelia eli tunnusmajakkaa kohennettiin muodoltaan; sitä kutsuttiin pookiksi. 

1860 rakensivat kalastajat itse ” valokopin” eli ” lyysin” ( loistomajakan, loiston) laakealle kivipaadelle luotsituvan viereen. Se oli pieni talo, ikkuna merenpuolella, takka keskellä lattiaa. Kotona olijoiden oli öisin vuorollaan pidettävä tuli palamassa. Tavallisesti kokoontui nuoret ja vanhat kotona olijat iltaisin ilmoittelemaan ja pitämään seuraa tulenhoitajan kanssa. 

”Tankar båk ” on merkittynä merikortissa Karta Norra Qvarken vuodelta 1861. 

Kuvat: Pro Tankar ry. K.H Renlundmuseo. Kuva korttelikierrokselta. // K.H Renlunds museums bildsamlingar.

1862 maksettiin muurauspalkkaa Johan Hakalaxille 3 ruplaa 50 kopekkaa, lisäksi korvattiin kolmen tuuman nauloista 25 kopekkaa. Vuonna 1963 nauloista ruplia annettiin 2,50, lyysin lasipokista 4,50 ja nauloista 8 kopekkaa.

1889 Kappeli eli kirkko siirrettiin nykyiselle paikalleen. Samana vuonna valtio ( Venäjä) rakennutti rautaisen majakan, jonka korkeus on 96 jalkaa eli 27 metriä. Eiffeltornin suunnittelijan Gustav Eiffelin ” oikea käsi ” Henri Lepaute laati piirrustuksen. ( Samoin muutaman muun majakan). 

Majakan valmisti Carl Steimnig & Co Danzigistä. Suomalainen Osbergs Mekaniska Verkstad, johtajana insinööri K. Rosqvist, kokosi Saksasta tilatut majakan niittaamalla. Siihen kuului noin miljoona niittiä. Majakan kierreportaissa on 131 askelmaa.

Tankar loistaa 14,5 mailin (23,3 kilometrin) päähän. Majakan lyhdyn asensi suunnittelijan firma “Henry Lepaute fils” Pariisista. Alkujaan majakan valo synnytettiin petroolilla, joka kannettiin kanistereissa muutaman kerran vuorokaudessa ylös.

Saarella oli lisäksi äänitorviasema, paukkumerkkiasema ja magneettiasema.

Kuvat: Pro Tankar ry. K.H Renlundmuseo. Kuva korttelikierrokselta.  K.H Renlunds museums bildsamlingar.
Utfärd till Tankar ca 1900. K.H. Renlunds museums bildsamlingar, samling Neristan.

1932 majakkaa laajennettiin ja nykyaikaistettiin.

1950-luvulla majakan katto maalattiin luonnonsuojelusyistä vihreäksi.

1975 majakkaan saatiin sähkövalo aggregaatilla.

1975 uusi luotsiasema valmistui. Hinaajalla isolta kelalta meren pohjaan laskien vedettiin sähkökaapeli Ykspihlajasta, ja niin Tankar oli vakituisesti sähköistetty.

Eero Huima

Milstolpar i fyrens historia

I början av 1700-talet fungerade en 11 fot hög stenhög som fyr. Mitt i den stod en 20 fot lång stång med en båt på toppen, där en tjärtunna brändes under den mörka tiden av dygnet. Dessa sjömärken kallades signalfyrar, signaler eller sjömärken.

1750 byggdes ett stenröse på ön. Det var 11 fot högt, med en 20 fot hög stång.

1809 ansökte borgarna i Karleby hos länets landshövding om en ordentlig ledfyr som använde tranlampor.

1835 förbättrades den tidigare stenhögen, eller signalfyren, och fick en ny form. Den kallades då för en båk.

1860 byggde fiskare själva en ”ljusstuga” eller ”lyysi” (en enkel fyr) på en platt sten bredvid lotsstugan. Det var ett litet hus med ett fönster mot havet och en eldstad i mitten av golvet. De som var på plats  fick turas om att hålla elden vid liv på nätterna. Vanligtvis samlades både unga och gamla där på kvällarna för att umgås och hålla sällskap med vakten.

”Tankar båk” finns markerad på sjökortet Karta Norra Qvarken från 1861.

1862 betalades en murarlön på 3 rubel och 50 kopek till Johan Hakalax, samt en ersättning på 25 kopek för tre tum långa spikar. År 1863 betalades 2,50 rubel för spikar, 4,50 rubel för glasrutorna till lyysin och 8 kopek för spikar.

1889 flyttades kapellet, Tankar kyrka, till sin nuvarande plats. Samma år lät staten (Ryssland) bygga en fyr av stål, fyren är 96 fot (27 meter) hög.

Gustav Eiffels ”högra hand ”  Henri Lepaute ritade konstruktionen (liksom flera andra fyrar).

Fyren tillverkades av Carl Steimnig & Co i Danzig. Den finska verkstaden Osbergs Mekaniska Verkstad, under ledning av ingenjör K. Rosqvist, monterade ihop den från Tyskland beställda fyrens delar  genom att nita samman konstruktionen. Över en miljon nitar användes. Fyrens spiraltrappa har 131 steg.

Tankar fyr lyser 14,5 nautiska mil (23,3 km) bort. Fyrlyktan installerades av konstruktörens firma, Henry Lepaute fils i Paris. Ursprungligen alstrades fyrens ljus med fotogen, som bars upp i kannor flera gånger per dygn.

På ön fanns också en mistlurstation, en ljudsignalsstation och en magnetisk station.

Bild: Tankar sommaren 1908. K.H.Renlunds museums bildsamlingar, samling Neristan.

1932 moderniserades och utvidgades fyren.

På 1950-talet målades fyrens tak grönt av naturskyddsskäl.

1962 fick fyren elektriskt ljus via en generator.

1975 färdigställdes en ny lotsstation. En elkabel drogs från Yxpila genom havsbotten med hjälp av en bogserbåt som rullade ut kabeln. Därmed fick Tankar permanent elförsörjning.

Kuvat / Bilder: K.H. Renlundin museo. K.H.Renlunds museums bildsamlingar