Jörgen Sumells farfar Artur Edvin Sumell (1892–1935) var fyrvaktare på Tankar. Hans hustru och farmor var Erika (1871–1950). De barn jag känner till är Paul Arthur Sumell, som tjänstgjorde korta perioder som lotslärling och som mistlursskötare. Adrian Ragnar Sumell vikarierade för sin far som tillfällig fyrvaktare år 1933 när fadern Artur var sjukskriven. Artur gick i pension vid över 60 års ålder den 20 april 1933. Barnen var; Adele, f 1899, Paul, f 1903, Cecilia, f 1904, Hjalmar, f 1908, Ines, f 1911, tvillingarna Georg och Johan , f 1913 ( dog endast tre veckor gamla) Oskar, f 1916 förutom min far 

(berättarens far)  Gerhard, f 1901 (den nästäldsta i syskonskaran). Se nedan.

—

Jörgen Sumellin isoisä Artur Edvin Sumell (1892–1935) oli majakanvartija Tankarissa. Vaimo ja isoäiti oli Erika (1871–1950). Minun tiedossani olevia heidän lapsiansa oli Paul Arthur Sumell, joka palveli lyhyitä jaksoja luotsioppilaana ja sumusireeninhoitajana. Adrian Ragnar Sumell toimi isänsä sijaisena tilapäisenä majakanvartijana 1933 kun isä Arthur oli sairauslomalla. Arhtur pääsi eläkkeelle yli 60-vuotiaana 20.4.1933. Heidän lapsensa; Adele, s 1899, Paul, s 1903, Cecilia, s 1904, Hjalmar, s 1908, Ines, s 1911, kaksoispojat Georg ja Johan , s 1913 (kuolivat kolmen viikon iässä) Oskar, s 1916 ja minun ( kertojan) isä Gerhard, s 1901 (toiseksi vanhin sisaruksista). Ks. alh.

Kertojan (Jörgen Sumell) vanhemmat Edvin Gerhard (1891-1978) ja Senni os. Wiklund Öjasta (1908-1944) menivät naimisiin Tankarin kirkossa 1927. Jörgen syntyi 1928 ja hänen muut sisarukset Karl, s 1929, Gunnel, s 1931, Disa, s 1932 ja Kurt, s 1935.  

Jörgenin äiti kuoli melko nuorena keuhkotautiin.

—

Berättaren Jörgen Sumells föräldrar Edvin Gerhard (1891–1978) och Senni, född Wiklund från Öja (1908–1944), gifte sig i Tankars kyrka år 1927. Jörgen föddes 1928 och hans syskon Karl,  f 1929, Gunnel,  f 1931, Disa,  f 1932 och Kurt, f 1935. 

Jörgens mor dog ganska ung i tuberkulos.

Övre raden med svart skärmmössor med märke; 9 herrar från Gamlakarleby Hornorkester. De kom med motorbåt från Sundet i Gamlakarleby och spelade under hela färden. Mitt på fotografiet, med vita fyrvaktarmössor, står Gerhards far Arthur och i ljus klänning står Gerhards mor Erika.

Bruden Senni bär en vit brudslöja/blomsterhatt och bredvid henne står Sennis mor. I bakgrunden, mellan bruden Senni och Gerhard, syns fyrvaktare Westman, också med vit skärmmössa. Det är inte Hugo Westman, som senare också blev fyrvaktare.

På samma rad till vänster står paret Lennart Hurtig (med händerna korslagda), och till höger om honom står Gerhards syster Cecilia (med hatt och ljus klänning). De bodde i Uleåborg. På den övre raden med unga kvinnor är den tredje från vänster dåvarande nya barnmorskan i Öja, Leonora Blomqvist

Ylärivissä yhdeksän herraa torvisoittokunnasta ( Gamlakarleby Hornorkester )  mustat lakit päässä; koppalakit, jossa on merkit. He tulivat moottoriveneellä Kokkolan suntin rannalta ja soittivat koko matkan.

Keskellä valokuvaa, valkoisella majakanvartijalakilla, on Gerhardin isä Artur ja vaaleassa leningissä on Gerhardin äiti Erika, Morsian Sennillä on valkoinen häähuntu/kukkaislakki ja hänen vierellänsä seisoo Sennin äiti. Taustalla morsiamen Sennin ja Gerhardin välissä näkyy majakanvartija Westman, myös valkoinen koppalakki päässä. Tämä ei ole Hugo Westman, joka tuli myöhemmin myös majakanvartijaksi.

Samassa rivissä vasemmalla on pariskunta Lennart Hurtig (kädet ristissä) ja oikealla hänen vierellään on Gerhardin sisko Cecilia (hattu ja vaalea leninki). He asuivat Oulussa.  Ylemmässä nuorten naisten rivissä kolmas vasemmalta on Öjan silloinen uusi kätilö Leonora Blomqvist.

Tjänsteförhållanden 1920

Efter den så kallade lotsstrejken (1912–1918) omorganiserade Sjöfartsstyrelsen lots- och fyrverksamheten. På Tankar fanns det 1 lotsålderman, 6 lotsar (2 äldre lotsar och 4 yngre lotsar) samt 2–3 lotslärlingar. Det fanns två ordinarie platser för lotslärlingar, men på grund av vakanta tjänster kunde många ”pojkar uppvuxna på ön” arbeta som tillfälliga lotslärlingar.

Bland fyrpersonalen fanns det 1 fyrmästare, 1 äldre fyrvaktare och 1 yngre fyrvaktare. Från och med 1921, då mistluren blev färdig och togs i bruk, infördes en ny tjänstebeteckning: mistlursskötare. Tjänstetitlarna skilde sig åt främst för att kunna motivera olika lönespann. Arbetsuppgifterna var i princip desamma för alla, även om fyrmästaren var fyrvaktarnas chef, och hans ställföreträdare vid behov var den äldsta fyrvaktaren.

Lotsar och fyrvaktare tillhörde helt olika organisationer och hade helt olika arbetsuppgifter. Mångsidiga unga män som vuxit upp på ön kunde vikariera kortare perioder inom båda organisationerna – förutsatt att de blivit godkända och fått det nödvändiga utnämningsbrevet.

—

Virkasuhteet 1920 

Ns. luotsilakon jälkeen (1912–1918) Merenkulkuhallitus organisoi luotsi – ja majakkatoimintaa uudestaan.  Tankarissa oli 1 luotsinvanhin, 6 luotsia ( 2 vanhempaa luotsia ja 4 nuorempaa luotsia) ja 2–3 luotsioppilasta. Luotsioppilaspaikkoja oli 2, mutta täyttämättömien vakanssien takia moni ”saarella kasvanut poika” saattoivat toimia määräaikaisina luotsioppilasvakansseissa. Majakanvartijoita oli 1 majakkamestari 1 vanhempi majakanvartija ja 1 nuorempi majakanvartija. Vuodesta 1921, kun sumusireeni valmistui ja otettiin käyttöön, uusi virkanimike oli sumusireeninhoitaja. Virkanimikkeet olivat erilaisia vain siksi että saatiin perustelut palkkahaitariin. Tehtävät olivat periaatteessa samat kaikille, vaikka majakkamestari oli majakanvartijoiden esimies ja hänen sijaisenansa toimi tarvittaessa vanhin majakanvartija.  

Luotseilla ja majakanvartijoilla oli täysin eri organisaatio ja täysin erilaiset tehtävät. Monitaitavat ja saarella kasvaneet nuoret miehet saattoivat hoitaa lyhyitä sijaisuuksia kummassakin organisaatiossa – edellyttäen tietysti siihen hyväksytty ja tarvittava määräyskirje.

Till höger om fyren ligger det så kallade mistlurshuset. Fotot är från 1927. Där bodde Gerhard och Senni från år 1920 till slutet av år 1940. Han begärde troligen avsked från tjänsten på grund av Sennis hälsotillstånd. Mistluren var placerad i den gavel som vetter mot havet. Till vänster om fyren skymtar nuvarande fågelstationen, tidigare smedjan, där fyrens nitar smiddes under byggtiden. I bildens främre högra hörn syns hörnet av bastubyggnaden vid fyrbacken.

Fadern Arthur var fyrvaktare och bodde med sin familj i endera av gavellägenheterna i fyrvaktarbostadens parhus. Det vill säga Osmo Hurtigs farmor Cecilias sommarhem låg där. Fyrvaktarna stannade kvar längst på Tankar när vintern kom. Så länge seglationssäsongen, alltså sjötrafiken, pågick måste man ta hand om fyren. Vanligtvis – beroende på vintern – kunde seglationen ligga nere några månader mitt i vintern och fyren kunde då hållas släckt. På 1960-talet gjorde fartygens starkare konstruktion (inte längre träfartyg) och isbrytarnas ökade kapacitet att trafiken kunde hållas i gång hela vintern. Tankars lotsstation fick fast året-runt-trafik i övergången mellan 1960- och 70-talet. De starkaste isbrytarna var då stationerade i norr, och fyren måste vara i drift redan tidigare även om Karlebys hamn ännu var stängd.

Majakan oikealla puolella on ns. sumusireenitalo. Kuva on vuodelta 1927. Siellä asuivat Gerhard ja Senni vuodesta 1920 – vuoden 1940 loppuun. Hän pyysi eroa virasta todennäköisesti Sennin terveystilan takia. Sumusireeni oli mereen puolisella päädyllä. Majakan vasemmalla puolella pilkahtaa nykyinen lintuasema, entinen paja, jossa majakan niittejä taottiin sen rakennusvaiheessa. Kuvan etuoikealla näkyy majakkamäen saunarakennuksen nurkka.

Isä Arthur oli majakanvartija ja asui perheineen jommassakummassa päädyssä majakkamiesten paritalossa. Eli Osmo Hurtigin isoäiti Cecilian kesäkoti oli siellä. Majakanvartijat pysyivät talven tullessa pisimpään Tankarissa. Niin kauan kuin purjehduskausi eli liikenne kesti, oli huolehdittava majakasta. Tavallisesti, riippuen talvesta, purjehduskausi saattoi olla pysähdyksissä muutama kuukausi sydäntalvella ja majakkaa saatettiin pitää sammutettuna. 1960 –luvulla laivojen vahvempi rakenne (ei enää puulaivoja) ja jäämurtajien kasvava kapasiteetti saivat pitää liikenne aktiivisena koko talven. Tankarin luotsiasema sai ympärivuotisen vakituisen liikenteen 1960/70 –luvun taitteessa. Pohjoiseen oli sijoitettu vahvimmat jäämurtajat ja majakka piti olla silloin aikaisemmin toiminnassa, vaikka Kokkolan satama oli vielä kiinni.

Fyrvaktarnas parhus

Artur och Erika Sumell bodde med sin familj i någon av gavellägenheterna. I bakgrunden syns vedlidret till lotsstugan, och bakom det, nära stranden, låg på den tiden lotsen Viktor Lindells stuga. Stugan står fortfarande kvar och används, även om den knappast längre syns bland träden. Båthusen i hamnen var sådana att lotsarnas och fyrvaktarnas träbåtar kunde tas in och skyddas från solen. Det högra båthuset försvann när hamnen byggdes ut. Det båthuset som låg på högra sidan var ett alldeles utmärkt fiskeställe ännu på 1950-talet. Även det är nu borta – liksom småfisken.

Den lilla stugan i hamnens innersta del, högt uppe på berget – med vit dörr, fönster och skorsten – används fortfarande. Även den stugan har byggts ut. Dessa två stugor är båda från 1800-talet. De var tidigare fiskarstugor, men när fiskarna fick lotsanställningar fick de behålla sina stugor på ”statens mark”. Stugan uppe på berget tillhörde tvillingar från Karleby; den ena, Viki-Jukk, började som lots. Hans son Otto Hermansson arbetade som lots till 1946, och hans son Erik Hermansson var bland annat fyrvaktare, lotslärling och gick som ung lyckligtvis någon slags ”motorskola”, vilket gjorde att han hade tillräcklig behörighet för att köra Tankars första järnkutter när den anskaffades.

—

Majakkamiesten paritalo

Artur ja Erika Sumell perheineen asui jommassakummassa päädyssä. Taustalla on luotsituvan puuliiteri, sen takana lähellä rantaa oli siihen aikaan luotsi Viktor Lindellin mökki. Mökki on vielä pystyssä ja käytössä vaikka tuskin enää näkyy puiden seassa. Venesuulit satamassa olivat sellaiset, että luotsien ja majakkamiesten puuveneet saatiin niiden sisään pois auringosta. Oikeanpuoleinen venesuuli poistui kun satamaa laajennettiin. Oikealla puolella oleva suuli oli aivan upea onkipaikka vielä 1950 –luvulla. Sekin on nyt poissa, kuten myös pikkukalat. Pieni mökki sataman pohjukassa ja korkealla kalliolla – valkoinen ovi, ikkuna ja savupiippu – on vielä käytössä. Sekin mökki on laajentunut. Nämä kaksi mökkiä ovat molemmat 1800 – luvulta. Olivat aikaisemmin kalastajien mökkejä, mutta kun kalastajat saivat luotsien virkoja niin he saivat pitää mökkiensä ”valtion puolella”. Kallion päällä oleva oli Kaarlelalaisia kaksosia, toinen Viki-Jukk alotti luotsiksi. Hänen poikansa Otto Hermansson oli luotsi Tankarissa vuodesta 1918 vuoteen 1946 ja hänen poikansa Erik Hermansson oli mm. majakanvartija, luotsioppilas ja kävi nuorena onneksi jokin ”moottorikoulu”, joten kun Tankariin hankittiin ensimmäinen rautakutteri hänellä, oli riittävä pätevyys kutterinkuljettajaksi.

Erla Hovilainen hade fått ett stipendium och dokumenterade sommaren 1927 livet på Tankar för Åbo Akademi. Materialet har använts både i vetenskapliga publikationer och i mer lättillgänglig litteratur (Ro, ro till fiskeskär). 

Hamninloppet låg mot nordost och hamnen var liten. År 1938 färdigställdes den ”förnyade hamnen”, vilket innebar att ett nytt hamninlopp sprängdes mot söder (nuvarande riktning) och öppningen mot nordost stängdes. Hamnen fördjupades och en lång vågbrytare byggdes som skydd, enligt tidens standard.

—

Tällaiselta oli näkymä Tankarin majakasta luotsisatamaan päin vuonna 1927. 

Erla Hovilainen oli saanut apurahan yliopistolta ( Åbo Akademi ) ja kuvasi ja kirjoitti saaren elämästä. Materiaalista hän on tehnyt sekä tieteellisiä julkaisuja että kevyempää kirjallisuutta ( Ro, ro till fiskeskär). 

Sataman aukko oli koilliseen ja satama oli pieni. Vuonna 1938 valmistui ”uudistettu satama” eli uusi satamansuu oli räjäytetty etelään päin (nykyinen suunta) ja aukko koilliseen oli laitettu umpeen. Satamaa syvennettiin ja silloisen ajan mittapuun mukaan tehtiin pitkä aallonmurtaja sataman suojaksi. 

Berättare Jörgen Sumell
Kertoja Jörgen Sumell 

I samband med att man samlade gamla foton och fakta om Tankar 2011 var kusinerna Jörgen Sumell och Ingeborg Brännbacka med. Båda hade i sin ungdom vistats mycket på Tankar. Ingeborgs man var Paul Brännbacka som tillhörde en fiskarsläkt flera generationer bakåt och han verkade också som kutterförare på Tankar. 

Mukana korttelikierroksen valokuva ja tiedonkeruussa 2011 olivat serkukset Jörgen Sumell ja Ingeborg Brännbacka. Molemmat viettivät nuoruudessa paljon aikaa Tankarissa. Ingeborgin mies Paul Brännbacka oli monen sukupolven kalastajasukua Tankarissa ja toimi kutterinkuljettajan Tankarissa useita vuosia.