Saari on aina ollut ainutlaatuinen. Sitä on vaikea kuvitella, miltä tuntuu olla keskellä ei mitään, kun ympärillä ei ole ketään muita. Vaikka lähistöllä on muita saaria, niissä ei asu ketään. Saaresta tuli vähän kuin oma maailmansa. Varsinaisesti sukuja siellä ei asunut sukupolvien ajan, mutta tilanne muuttui, kun majakkalaitos perustettiin – sen jälkeen majakkamiehet asuivat siellä ympäri vuoden.

Sointu kävi läpi kaikki vaihtoehtoiset mökinpaikat. Hän testasi niitä istumalla eri säissä, tuulisilla ja aurinkoisilla ilmoilla, ja arvioi missä olisi lämpimintä ja tuulelta suojaisinta.

Sitten tapahtui: jompikumpi heitti ilmaan ajatuksen, että olisi mukava tavata koko silloinen porukka vielä kerran yhdessä.

Tankarbon, kutterförare Göran Wennman berättar här om sina möten med presidenterna.

Joulukuun kuudennen päivän aamuna 1915 Sylfid lähti kohti – määränpää selvisi miehistölle vasta matkalla – Kap Kaupunkia. Joulukuun kuudes on mummini syntymäpäivä. Hän täytti tuolloin 24 vuotta. Samana päivänä keskellä yötä he joutuivat keskelle monologiesityksessä kerrottua pyörremyrskyä.

Kaikki ”vanhat saarelaiset” muistavat Soinnun, joka käytännössä asui Tankarissa jäiden lähdöstä myöhäiseen syksyyn aina ensikäynnistään viimeiseen käyntiinsä asti vuonna 2003.

Kerstin ja Göran Wennmanilla on ollut oma kesäpaikka saaressa vuodesta 1975. Tässä he kertovat miten löysivät paikan ja mitä saari heidän perheelle merkitsee.

Gamla bilder berättar om ett mångsidigt liv på Tankar fyrö.