Sointu kävi läpi kaikki vaihtoehtoiset mökinpaikat. Hän testasi niitä istumalla eri säissä, tuulisilla ja aurinkoisilla ilmoilla, ja arvioi missä olisi lämpimintä ja tuulelta suojaisinta.

Sitten tapahtui: jompikumpi heitti ilmaan ajatuksen, että olisi mukava tavata koko silloinen porukka vielä kerran yhdessä.

Tankarbon, kutterförare Göran Wennman berättar här om sina möten med presidenterna.

Joulukuun kuudennen päivän aamuna 1915 Sylfid lähti kohti – määränpää selvisi miehistölle vasta matkalla – Kap Kaupunkia. Joulukuun kuudes on mummini syntymäpäivä. Hän täytti tuolloin 24 vuotta. Samana päivänä keskellä yötä he joutuivat keskelle monologiesityksessä kerrottua pyörremyrskyä.

Kaikki ”vanhat saarelaiset” muistavat Soinnun, joka käytännössä asui Tankarissa jäiden lähdöstä myöhäiseen syksyyn aina ensikäynnistään viimeiseen käyntiinsä asti vuonna 2003.

Kerstin ja Göran Wennmanilla on ollut oma kesäpaikka saaressa vuodesta 1975. Tässä he kertovat miten löysivät paikan ja mitä saari heidän perheelle merkitsee.

Intresset för båtliv och fiske väcktes tidigt då han som barn fick fiska med sin farfar Kalle Bäckström. Redan som mycket ung pojke anlitades han som roddare när näten skulle läggas ut.

Kokkolalainen Kenneth Bäckström ihaili jo pikkupoikana luotsiveneitä ollessaan isoisänsä mukana kalastamassa. Isona Bäckström pääsi ajamaan kuttereita ja nopeita luotsiveneitä – ja myös kehittämään niitä.

Kirjoitan tämän rakkaudesta saareen, joka vei sydämeni vuonna 1990. Tankarin kirkossa minut vihittiin avioliittoon mieheni kanssa vuonna 1992.

Ensimmäisenä tulevat mieleen lokkien äänet. Kun asuimme siellä nautofoonihuoneessa, sumun aikana ammuttiin viiden minuutin välein kaksi laukausta. Se on muisto, joka on jäänyt elävästi mieleeni, sillä sumu saattoi kestää jopa kaksi viikkoa.