Sointu kävi läpi kaikki vaihtoehtoiset mökinpaikat. Hän testasi niitä istumalla eri säissä, tuulisilla ja aurinkoisilla ilmoilla, ja arvioi missä olisi lämpimintä ja tuulelta suojaisinta.

Tankarbon, kutterförare Göran Wennman berättar här om sina möten med presidenterna.

Kaikki ”vanhat saarelaiset” muistavat Soinnun, joka käytännössä asui Tankarissa jäiden lähdöstä myöhäiseen syksyyn aina ensikäynnistään viimeiseen käyntiinsä asti vuonna 2003.

Intresset för båtliv och fiske väcktes tidigt då han som barn fick fiska med sin farfar Kalle Bäckström. Redan som mycket ung pojke anlitades han som roddare när näten skulle läggas ut.

Kokkolalainen Kenneth Bäckström ihaili jo pikkupoikana luotsiveneitä ollessaan isoisänsä mukana kalastamassa. Isona Bäckström pääsi ajamaan kuttereita ja nopeita luotsiveneitä – ja myös kehittämään niitä.

Då planerna och behovet av en ny modern lotsstation uppstod ville man placera den nya byggnaden på den gamla lotsstugans plats. Byggfirman I. Nilsson fick i uppgift att både riva den gamla och bygga en ny i cement vilken var brukligt på 1970 – talet.

Ensimmäisenä tulevat mieleen lokkien äänet. Kun asuimme siellä nautofoonihuoneessa, sumun aikana ammuttiin viiden minuutin välein kaksi laukausta. Se on muisto, joka on jäänyt elävästi mieleeni, sillä sumu saattoi kestää jopa kaksi viikkoa.

Jokainen reimari valmistettiin käsityönä ja jokaiselle oli oma määrätty paikkansa väylällä. Syksyisin laivaliikenteen vähentyessä aloittivat vahtivuorossa olleet luotsit reimarikorejen valmistuksen luotsituvalla.

Kesäkuun alussa 1962 Aarne aloitti Tankarin aseman luotsina, 1.9.1966 alkaen virkaa tekevänä luotsivanhimpana

Tankar oli aikanaan vilkas kalastusyhteisö, jossa elettiin vuodenaikojen ja meren ehdoilla. Saarella rakennettiin kesäisin elämää varten kalastajabastuja, kappeleita ja satamarakenteita, ja työ kulminoitui strömmingsfisket-kauden kiireisiin. Margit Westerlundin isänsä kertomuksiin pohjaama tarina vie ajassa takaisin saariston kalastajakulttuurin kukoistukseen.