Kerstin ja Göran Wennmanilla on ollut oma kesäpaikka saaressa vuodesta 1975. Tässä he kertovat miten löysivät paikan ja mitä saari heidän perheelle merkitsee.

Gamla bilder berättar om ett mångsidigt liv på Tankar fyrö.

Intresset för båtliv och fiske väcktes tidigt då han som barn fick fiska med sin farfar Kalle Bäckström. Redan som mycket ung pojke anlitades han som roddare när näten skulle läggas ut.

Kokkolalainen Kenneth Bäckström ihaili jo pikkupoikana luotsiveneitä ollessaan isoisänsä mukana kalastamassa. Isona Bäckström pääsi ajamaan kuttereita ja nopeita luotsiveneitä – ja myös kehittämään niitä.

Kirjoitan tämän rakkaudesta saareen, joka vei sydämeni vuonna 1990. Tankarin kirkossa minut vihittiin avioliittoon mieheni kanssa vuonna 1992.

Då planerna och behovet av en ny modern lotsstation uppstod ville man placera den nya byggnaden på den gamla lotsstugans plats. Byggfirman I. Nilsson fick i uppgift att både riva den gamla och bygga en ny i cement vilken var brukligt på 1970 – talet.

Ensimmäisenä tulevat mieleen lokkien äänet. Kun asuimme siellä nautofoonihuoneessa, sumun aikana ammuttiin viiden minuutin välein kaksi laukausta. Se on muisto, joka on jäänyt elävästi mieleeni, sillä sumu saattoi kestää jopa kaksi viikkoa.

Kun me tapaamme vanhoina tankarilaisina siellä, meillä taitaa olla sellainen illuusio, että me olemme samanlaisia, kun me olimme lapsina; 10- tai 12-vuotiaana. Me tuotamme tavallaan nostalgisen yhteisöllisyyden.

Jokainen reimari valmistettiin käsityönä ja jokaiselle oli oma määrätty paikkansa väylällä. Syksyisin laivaliikenteen vähentyessä aloittivat vahtivuorossa olleet luotsit reimarikorejen valmistuksen luotsituvalla.

Kesäkuun alussa 1962 Aarne aloitti Tankarin aseman luotsina, 1.9.1966 alkaen virkaa tekevänä luotsivanhimpana