Kutterinhoitaja  Kenneth Bäckström

På svenska

Artikkelikuva: Petri Porkola Kokkolan edustalla.

Kokkolalainen Kenneth Bäckström ihaili jo pikkupoikana luotsiveneitä ollessaan isoisänsä mukana kalastamassa.

Isona Bäckström pääsi ajamaan kuttereita ja nopeita luotsiveneitä – ja myös kehittämään niitä.

Vuonna 1986 Kenneth Bäckström oli töissä setänsä hinaajalla, kun luotsivanhin Rautiainen pyysi häntä tuuraamaan luotsikutterinhoitajaa Tankarin luotsiasemalle. Setä antoi luvan mennä – ja sille tielle Bäckström jäi. Työn ohessa hän suoritti kaikki kutterin hoitajalta vaadittavat kurssit: kuljettajankirjan, laivurin- ja konepuolen kurssit, tutkakurssin, VHF-kurssin sekä palo- ja pelastuskurssit.

Kenneth Bäckström toimi Tankarissa kutterinhoitajana 1986 – 2011. / Kenneth Bäckström verkade som kutterskötare på Tankar 1986 – 2011.

”Tankarissa jouduin heti ajamaan hydrokopteria. Se oli sitä vanhaa Ericssonin mallia, joka ei ole enää käytössä. Tankarista luotsinottopaikalle on saaresta 18 kilometriä. Reitti sinne oli merkitty risuin ja heijastimin, sillä navigointilaitteita ei vielä ollut. Siinä sitten opeteltiin ajamaan hydrokopteria.”

Hydrokopteria eli jääkiitäjää käytetään Kokkolassa edelleen kelirikkoaikana. Hydrokopterilla ajetaan usein maista Tankariin, ja sieltä jatketaan kutterilla luotsi paikalle.

Suomessa tarvitaan kalustoa kesää ja talvea varten: jäissä kulkevia kuttereita talvella, nopeita luotsiveneitä kesällä. Bäckströmin aloittaessa työnsä, oli luotsiasemien kutteri kalusto osin hyvin vanhaa. Käytössä oli teräs kuttereita 1950- ja 1960-luvuilta.

1980-luvulla alettiin silloinen Merenkulkulaitos vähitellen uudistaa luotsiasemien kalustoa. Kenneth Bäckström pääsi mukaan työryhmään kehittämään kuttereista ja luotsiveneistä entistä tehokkaampia ja teknisesti parempia. Erityistä huomiota kiinnitettiin alusten äänieristykseen ja turvallisuuteen.

Kun luotsaus yksikkö yhdistettiin vuonna 2004, syntyi erityinen tarve saada uusia ja parempia veneitä. Koska luotsattavien laivojen koko, teho ja nopeus olivat jatkuvasti kasvaneet, oli välttämätöntä kehittää myös luotsauksessa käytettäviä aluksia.

”Kehitimme luotsikuttereita eli talvi veneitä tehokkaammiksi ja turvallisemmiksi. Myös ergonomia otettiin huomioon. Desibelitaso saatiin alas, kun hytti rakennettiin kumityynyille.”

”Nopeasta luotsiveneet tehtiin kevyempi ja turvallisempi. Sen kannelle tehtiin luotsisilta, jotta luotsi on helpompi nousta laivaan. Yhteistyössä kokkolalaisen Kewatec Aluboatin kanssa rakensimme yhä suurempaa luotsiveneitä luotsiasemille ulkosaariston sekä asemille, joilla on enemmän liikennettä”, Bäckström kertoo.

”Sain testata Kewatecin veneitä ja kuljettaa niitä Emäsaloon, Utöseen, Raumalle ja Helsinkiin. Olin myös esittelemässä luotsiveneitä Helsingin Tall Ships Race -tapahtumassa vuonna 2013.”

Kutterit valmistettiin yhteistyössä Uudenkaupungin Työvene Oy:n kanssa.

Bäckström oli mukana myös laatimassa käyttöohjeita uusille aluksille.

”Hyvä luotsialus on turvallinen, käytännöllinen, helposti hallittava, pelkistetty ja ajotilainen. Luotsi on voitava jättää ja noutaa nopeasti, kaikissa olosuhteissa. Hyvä näkyvyys on erittäin tärkeä: kuskin on nähtävä luotsi koko ajan.”

Eläkepäivistä Kokkolassa nauttivalle saaristoneuvokselle meri on yhä tärkeä osa elämää. Bäckström purjehtii ja kalastaa sekä viitoittaa vapaaehtoisena pienväyliä. Hän testaa edelleen Kewatecin valmistamia veneitä ja kuljettaa niitä asiakkaille.

Hydrokopteri on suunniteltu käytettäväksi kovissa jääolosuhteissa. Kaksiosaisessa hydrokopterin etuosassa on ohjaushytti ja takaosassa moottori sekä perävana. Hydrokopterin ohjaus on toteutettu etu- ja takaosan yhdistävällä nivelohjauksella. 

Teksti Marja Hakola kirjasta Miehet Merellä. Kustantanut John Nurmisen säätiö 2016. 

Fick vara med och utveckla lotsbåtar

Karlebybon Kenneth Bäckström beundrade lotsbåtar redan som liten pojke när han fick följa med sin morfar på fisketurer. Som vuxen fick han köra kuttrar och snabba lotsbåtar – och även vara med och utveckla dem.

År 1986 arbetade Kenneth Bäckström på sin farbrors bogserbåt när lotsålderman Rautiainen bad honom att vikariera en lotskutterförare vid Tankar lotsstation. Farbrodern gav sitt tillstånd – och Bäckström blev kvar på den vägen. Under arbetet avlade han alla kurser som krävdes för att bli kutterförare: förarbevis, styrmans- och maskinistkurser, radar- och VHF-kurser samt brand- och räddningskurser.

”På Tankar var jag tvungen att genast köra en hydrokopter. Det var en gammal Ericsson-modell som inte längre är i bruk. Från Tankar är det 18 kilometer till lotsningsplatsen ute till havs.Rutten var utmärkt med kvistar och reflexer, eftersom det ännu inte fanns några navigationsinstrument. Så jag fick lära mig att köra hydrokoptern på egen hand.”

Hydrokoptrar används fortfarande i Karleby under islossningen. De körs ofta från fastlandet till Tankar, varifrån lotskuttern sedan fortsätter till lotsplatsen.

I Finland behövs olika fartyg för sommar och vinter: isgående kuttrar för vintern och snabba lotsbåtar för sommaren. När Bäckström började sin karriär var en del av lotsstationernas kuttrar mycket gamla, och vissa stålmodeller härstammade från 1950- och 1960-talet.

På 1980-talet började Sjöfartsverket gradvis förnya lotsstationernas fartyg. Kenneth Bäckström deltog i ett arbetslag som utvecklade kuttrar och lotsbåtar för att göra dem mer effektiva och tekniskt avancerade. Särskilt stor vikt lades vid ljudisolering och säkerhet.

När lotsningsenheten sammanslogs år 2004 uppstod ett särskilt behov av nya och bättre båtar. Eftersom de fartyg som skulle lotsas blev allt större, kraftfullare och snabbare, var det nödvändigt att även utveckla de båtar som användes vid lotsningen.

”Vi utvecklade lotskuttrarna, alltså vinterbåtarna, för att göra dem mer effektiva och säkra. Vi tog också hänsyn till ergonomin. Ljudnivån sänktes genom att bygga hytterna på gummikuddar.”

”Den snabba lotsbåten gjordes lättare och säkrare. Vi lade till en lotsstege på däck, vilket gjorde det lättare för lotsen att stiga ombord på fartyget. I samarbete med det Karlebybaserade företaget Kewatec Aluboat byggde vi större lotsbåtar för lotsstationer i ytterskärgården och för platser med mer trafik”, berättar Bäckström.

”Jag fick testa Kewatecs båtar och köra dem till Emsalo, Utö, Raumo och Helsingfors. Jag var också med och visade upp lotsbåtar vid Tall Ships Race i Helsingfors år 2013.”

Kuttrarna tillverkades i samarbete med Uudenkaupungin Työvene Oy.

Bäckström deltog även i att utforma manualer för de nya fartygen.

”En bra lotsbåt är säker, praktisk, lätt att manövrera, enkel och rymlig. Lotsen måste kunna lämnas av och hämtas snabbt i alla väderförhållanden. Bra sikt är också avgörande – man måste kunna se lotsen hela tiden.”

För den pensionerade skärgårdsrådet, som njuter av sitt liv i Karleby, är havet fortfarande en viktig del av vardagen. Bäckström seglar och fiskar samt deltar som frivillig i att märka ut mindre farleder. Han fortsätter också att testa Kewatecs båtar och demonstrera dem för kunder.

Hydrokoptern är designad för att användas i svåra isförhållanden. Den består av två delar: en styrhytt i främre delen och en motor samt aktervåg i den bakre delen. Hydrokoptern styrs med hjälp av en ledad styrmekanism som kopplar samman fram- och bakdelen. 

Artikeln är publicerad i Miehet Merellä år 2016 och utgiven av John Nurminens fond. Marja Hakola intervjuade. Översättning för Pro Tankars hemsida Kristina Klingenberg.