Tankarstämman, hamnrådet och hamnfogdarna

Sedan strömmingsfiskandet vid Tankar upphörde fanns det inte mera behov av varken stämma eller hamnfogde. Alfred Svenlin var den sista hamnfogden på Tankar åren 1909 – 1948. ( se skild lista på hamnfogdarna på Tankar ). Tankarstämman har anor från 1700- talet.  

I samband med att Karleby stad blev ny markägare på Tankar tog Birger Huhta från Karleby Hembygdsmuseum initiativ till att återuppta Tankarstämman och påtalade det aktuella behovet av någonslags förvaltning på ön. 

Den första konstituerande stämman, efter årtionden av paus, hölls 24 juli 1982 invid gäststugan på Tankar. Närvarande var ett 80-tal personer. Till hamnfogde valdes stadsdirektör Esko Lankila och industrirådet Birger Huhta valdes till viceordförande.

Invigning av första gäststugan 

I samband med den första stämman invigdes gäststugan som fortfarande står kvar bredvid cafeét. Gäststugan var öppen för alla och man kunde inte boka den i förväg. Men man kunde använda den som dagstuga eller övernatta där.  Numera hyrs gäststugan ut genom Karleby Turism för övernattning. 

Under den konstituerande stämman 1982 valde man ett s.k hamnråd som bestod av hamnfogden och fyra medlemmar; en representant för Öja fiskelag; Georg Sundström, en för sjöfartstyrelsen; Aarne Rautiainen, en för dem som är bosatta på holmen; Paul Brännbacka och en för Karleby hembygdsförening; Birger Huhta. Sekreterare under stämman var Johan Helander. 

Stämmodeltagarna delgavs att hembygdsmuseéts direktion gjort en framställning till stadsstyrelsen om uppgörandet av delgeneralplan för Tankar i syfte att skydda holmen. Till därpå följande sommars Tankarstämma fick det nyvalda hamnrådet i uppgift att göra en ny hamnordning som sedan antogs 1983. Hamnplatserna diskuterades ivrigt redan då, även om man inte befattade sig med statens hamnplatser. Man hade också gjort förslag till regler för användandet av gäststugan. 

Redan några år senare hade gäststugan drygt 700 besökare under ett år. Lite senare hade staden förutom gäststugan, en rökbastu, ett båthus på området och 1987 anhöll Birger Huhta om att få uppföra ett sälfångstmuseum i liten skala; en lämplig byggnad hade hittats i Öja. Arkitekt Krister Korpela godkände den lilla byggnaden. Birger Huhta hade i flera års tid samlat på saker som hörde ihop med sälfångst och dessa väckte stort intresse bland dem som besökte Tankar därför var han mån om att få en skilt museibyggnad för sakerna. I slutet av 1980- talet begärde staden undantagstillstånd för att uppföra en större gäststuga; nuvarande Cafe´ Tankar. 

Byggnaderna och deras användning kommer att presenteras i andra artiklar men under de första tankarstämmorna rörde sig diskussionerna kring de nygamla byggnaderna. På grund av att generalplan saknades fick inga andra tillstånd att uppföra stugor; bl.a anhöll man från Bosund byalag samtidigt om att få uppföra en gammal fiskestuga på dess ursprungliga plats men fick ett nekande svar. Det var bara staden som beviljades undantagstillstånd och undagtagslov beviljades också 1986 för Brännbackas stuga som hade förstörts genom brand. 

Arbetet med generalplan för Tankar 

I samband med att staden juridiskt tillsammans med staten blev ägare till Tankar fanns det många ouppklarade saker att ta ställning till; det visade sig att många arrendekontrakt saknades. Det fanns också en oro bland stuginnehavarna om att de inte längre skulle kunna få bo kvar på holmen. Det finns uppgifter om ägoförhållandena från 1700 – och 1800- talet bland annat Korts hemman i Öja ansågs vara ägare till holmen. En del av Tankar tillhörde Öja medan Öja var självständig kommun, sedan tillhörde Tankar Karleby landskommun en tid och från ock med 1977 Karleby stad på grund av sammanslagningarna. I slutet av 1800- talet hade 32 båtlag sina stugor på Tankar; de kom från Larsmo, Öja, Bosund, Kronoby, Karleby, Gamlakarleby och några finska orter norröver.  

Generalplanearkitekt Nils- Erik Stenman som senare kom att bli hamnfogde berättade 1986 om svårigheterna med att hitta gamla arrendeavtal och andra papper som skulle behövas för generalplanen. Alla var överens om att det behövdes en inventering och kartläggningen och även en strandplan för holmen. Även om planeringen av Tankar flera gånger presenterades under 1980- talets Tankarstämmor och också senare, kom det att dröja fyrtio år innan en ny stranddetaljplan för Tankar kunde godkännas år 2022. 

Från början var det viktigt för dem som återupptog traditionen med stämma, hamnråd och hamnfogde att även om hamnrådets och stämmans befogenheter inte var beslutsfattande så var de ändå normativa och det var viktigt att lyssna till tankarbornas åsikter under stämman. 

Nya gäststugan 

1988 invigdes nya gäststugan den s.k ” Eirusas stugå” ( stugan kom från Långö by i Öja ) högtidligt av biskopen i Uleåborg stift Olavi Rimpiläinen. I protokollet antecknades också att han verkställt biskopsvisitation i Tankar kapell. Det konstaterades också under samma stämma att planeringen av småbåtshamnen i princip var klar; hamnen skulle byggas på försorg av väg- och vattenbyggnadsstyrelsen. Följande år firade man Tankar fyr 100 år. Då fick ön också en ny Eko-Makki (utetupp)som staten finanserade och vars plåttak skulle ersättas av bräder. 

Under stämmorna fick man veta hur många besökare ön haft, vilka donationer som folk gjort. Förutom olika ärenden fanns det ofta ett huvudanförande som man fick ta del av, men oberoende av vad man diskuterade så återkom man gång på gång till vikten av att värna om traditionerna, att all byggnadsverksamhet borde bygga på tidigare traditioner; det pläderades för att Bosund byalag borde få byggtillstånd och också de som ville återuppbygga ”Svenlins råstugo”. En åsikt var att man borde mera beakta gamla traditioner än nya kommungränser. 

Hamnen, bryggplatserna, renhållningen och städningen var också aktuella frågor. Ur protokollerna framgår också hur ön sakta med säkert utvecklas mer och mer till en besöksö; ett turistmål. Ett par, tre årtionden senare hade majoriteten av tankarborna som ägde stugorna inte mera direkt anknytning till strömmingsfiskandet, fyrväsendet och lotsväsendet.  Gemensamma båttransporter möjliggjordes på olika sätt också innan stadens köp av MS Elbatar och MS Jenny ( se Arto Jokels artikel om utvecklingen av båttrafiken i Karleby ).

Tankarborna var inte rädda att ta upp olägenheter som turismen förde med sig; i protokollet från Tankarstämman 1990 önskar man att bastubadare i stadens rökbastu skulle förses med simbyxor så att man slipper det förargelseväckande nakenbadet. Under en annan stämma påpekades att Café Tankars trädgårdsmöbler i plast inte passar in i stilen. Och att Tankar lotsstations arkitektur står i stark kontrast till den övriga bebyggelsen – stilen borde ändras under en kommande renovering. 

Den unika naturen 

Den ömtåliga naturen har också varit i fokus under många stämmor och redan 1987 talade biolog Juhani Hannila om fågellivet och den unika naturen som man borde ta i beaktande vid all planering.

Några år senare talade lektor Kaj Stenberg om växelverkan mellan naturen och människan

I slutet av 1900- talet fick man under stämmorna ta del av många olika arkitekters och museichefers inlägg. Under en stämma 1991 påpekade museichef Pekka Toivanen från Jakobstad att mänskan själv utgör den största risken för att förstöra byggnadsminnen. Han pläderar för detaljerade överenskommelser och för bedömning av varje åtgärd från fall till fall. Han talar också om den gamla Tankarindentiteten som så många efter honom också lyfte fram. 

1992 har besökfrekvensen ökat till 3000 personer och sammanlagt hade 67 personer övernattat i gäststugan. Fem år innan hade ca 2000 personer besökt holmen. 

Tankarstämman 1995 hade ett stort antal deltagare och över 100 båtar trängdes i den nya småbåtshamnen eftersom muddringen av hamnen var slutförd. Stämmodeltagarna informerades om kostnaden på 2,5 miljoner mark varav staten stod för 90% av kostnaderna och Karleby stad för 10%. Historikern och läraren Bernhard Åström höll det året föredrag om kustfisket och nämnde bland annat att när det var som livligast i medlet av 1800- talet fanns upp till 60 båtplatser på Tankar. 

Kulturlandskapet 

Från att Tankarstämman återupptogs 1982 fram till 1996 var hamnfogde Esko Lankila och industrirådet Birger Huhta och sekreterare Johan Helander en trio som ville värna om Tankar på bästa sätt. 

Utvecklingsdirektör Göran Honga valdes till hamnfogde efter Esko Lankila som undanbad sig återval. Under Tankarstämman 1998 presenterade arkitekt Nils- Erik Stenman den så gott som färdiga strandplanen för stämman. Arkitekt Krister Korpela som varit med sedan 1980- talet då man började återuppliva en del av tankartraditionerna höll stämmans föredrag och även om han var positiv gällande den kommande planen så påpekade han att den dynamiska utvecklingen under 1990- talet redan ohjälpligt satt sina spår i kulturlandskapet på Tankar. Man borde ta mera hänsyn till de äldre kulturskikten och vara lyhörd för historiens röst och bevara Tankar som ett enkelt fiskeläge från en svunnen tid. 

Redan vid Tankarstämman 2000 var havsvindkraften ett aktuellt tema. 23 år senare under stämman var temat detsamma. Både år 2000 och 2023 talades det om att miljökonsekvensutredningen kvarstår och att den är viktig för hur projektet framskrider. 

Ingmar Kåla valdes till ny hamnfogde under Tankarstämman 2000 och samtidigt representerade han också Karleby stad i hamnrådet. Första initiativ om förbättrade gångstigar och handikappvänliga leder på Tankar framfördes under stämman sommaren 2002. Öppningsanförandet hölls av matspecialisten Solveig Kavilo. Hon introducerade stämmodeltagarna i matkulturen på Tankar och berättade vad säljägarnas och fiskarnas familjer levde av förr i tiden. Vid samma stämma valdes arkitekt Nils – Erik Stenman till ny hamnfogde. 

År 2005 var gångstigarna förbättrade och handikappvänliga, Öja fiskarstuga invigdes. Besöksfrekvensen har nu stigit till närmare 10.000 personer årligen vilket aktualiserarde frågor som risken för brand då besökarna fimpar i naturen och inte går längs anvisade stigar. I början av 2000- talet var fyrsällskapets Pekka Väisänen ( också  2009 då man firar fyren 120 år ), forskare Harri Nyman, miljögeologen Peter Edén, hembygdsrådet Eero Huima talare vid stämmorna. 

År 2008 tar kutterskötare Göran Wennman över som hamnfogde; arbetet med nya hamnordningen som byggde på hamnordningen från 1983 är nästan klar. Stranddetlajplanen är fortfarande aktuell. Inledningsanförandet hålls av överstelöjtnant Kaj Liljekvist som berättar om den nya lagen om registrering av båtar. 

Återkommande frågor 

Under stämman 2010 presenterades föreningen Pro Tankar som under sommaren ordnat Melodier på Tankar samt en fotoutställningen. Föreningen grundades år 2007 av dem som tillbringade sina barndomssomrar på holmen på 1950 – och 60 talet. Pro Tankar är en ideell förening som numera inkluderar alla som har ett intresse för fyrön Tankar och dess unika natur och historia. Föreningen Pro Tankar är aktuell för skapandet av den digitala plattformen för Berättelser från Tankar samt Tankars historia. 

Från ock med 2011 besluter staden att hamnfogden inte mera väljs vid stämman utan staden utnämner hamnfogde och Bjarne Kallis är hamnfogde från 2011 – 2013 då Jonne Sandberg tar över.

Sedan 2013 har Jonne Sandberg varit hamnfogde och lett hamnrådet. Under denna tid blev  strandetaljplanen äntligen klar även om varken hamnfogden eller hamnrådet haft befogenheter att påskynda projektet. Vissa diskussioner både i hamnrådet och under stämman tycks vara eviga. Samma frågor var aktuella då man återupptog stämmotraditionen 1982. Det gäller hamnen och båtplatserna och bryggorna. Problemen är inte de samma som 1982. I våra dagar räcker inte hamnkapaciteten till fast man fått överta den s.k lotshamnen och de s.k statliga platserna. Stugägarna har minskat i antal men båtarna har blivit så mycket större och kraven likaså. 

Dessutom har gästande fritidsbåtarnas antal ökat enormt. 

En annan fråga som genom åren behållit sin aktualitet är frågan om besöksantalet. Besöksantalet överskrider med marginal de gränser som naturvetare och andra specialister varnat för. Naturen på ön är ömtålig inte bara för klimatförändringen utan också för mänskor påverkan. 

Alla vill dock att ön skall bevaras som den unika fyrö den de facto fortfarande är. 

Intressanta diskussionsinlägg 

De senaste årens diskussionsamföranden har hållits av bland annat biolog och specialplanerare Hannu Tikkanen; om biotoperna på Tankar, kulturmiljöamanuens Jouni Mustonen; Tankar – bebyggd kulturmiljö av riksintresse samt verkställande direktör Teea Pietilä; Skärgårdens dragningskraft i Karleby. 

Alla föredragshållare har inte nämnts i detta sammandrag om Tankarstämmorna men rent allmänt så har hamnrådet lyckats hitta intressanta föreläsare och teman som berört tankarborna och dem som är intresserade av Tankar.

Gällande besökarantalet med MS Jenny finns det under de senare stämmorna mera exakta siffror och man räknar med att tex år 2023 besökte 6100 personer holmen med MS Jenny och lika många till med privata båtar.  Sammanlagt 1300  övernattade. Besöksantalet varierar dock beroende av sommarens väder. Besöksantalet är fortfarande väldigt högt för den lilla fyrön. 

Antalet stämmodeltagare har genom åren variet enligt protokollsutdragen ca 30 –  120 men alla skriver inte i deltagarlistan och vädret spelar också här en stor roll. 

Ifjol 2023 hölls den XLII Tankarstämman; 42e i ordningen räknat från 1982 då Tankarstämman återupptogs ( se foton och en kort videodokumentär från stämman 2023). 

Hamnrådet 2023

Markägarnas representanter; två från Karleby stad; Juhani Hannila och Jouni Mustonen och en från Forsstyrelsen; Eeva- Maria Harala samt en företrädare för tankarborna; Jukka Lundell, Teea Pietilä från Karleby Turism och Veli- Matti Raappana från Karleby kyrkliga samfällighet och Linda Boberg- Santala från Öja delägarlag har tillsatts för hamnrådet för år 2023-20024  tillsammans med ordförande för hamnrådet; hamnfogden Jonne Sandberg. 

Hamnrådet samlas under vintern och diskuterar aktuella ärenden och ger också vid behov utlåtande som gäller Tankar till beslutsfattarna.

Traditionell inledningsandakt 

Av tradition har Tankarstämmorna från första början inletts med en andakt i Tankar kyrka. I början var det med sångkör och blåsorkester från Öja och präst från Karleby svenska församling. Senare har musikinslaget varierat likaså andaktshållarna. Andaktshållarna har ofta haft anknytning till församlingarna eller direkt anknytning till Tankar. Kristina Klingenberg som är kyrkomusiker och tankarbo sedan 1987  har ofta varit kantor och sedan sommaren 2023 har ön också en egen präst bland de sommarboende på Tankar; Niklas Wallis. 

I samband med Tankarstämmorna har det ofta ordnats allsång på terrassen, speciellt under 1980 och 1990 talet, och något år också musik på bryggan inför avfärden eller ankomsten till stämman eller ombord på MS Jenny. 

Karleby stad och Karleby stads kulturtjänster är arrangör för stämman i samarbete med Karleby kyrkliga samfällighet och tankarborna samt Cafe´ Tankar. 

Kun silakan pyynti Tankarissa loppui, ei enää pidetty karikokousta tai valittu satamavoutia. Alfred Svenlin oli Tankarin viimeinen satamavouti vuosina 1909 – 1948. (ks. erillinen luettelo Tankarin satamavoudeista). Tankarin karikokouksella on juuret 1700- luvulla.

Kokkolan kaupungin tultua uudeksi maanomistajaksi Tankarissa, Birger Huhta Kaarlelan kotiseutumuseosta teki aloitteen Tankarin karikokouksien jatkamisesta. Hän puhui saaren hallinnon tarpeen puolesta.

Ensimmäinen järjestäytymiskokous vuosikymmenten tauon jälkeen pidettiin 24. heinäkuuta 1982 Tankarin vierasmajan vieressä. Paikalla oli noin 80 henkilöä. Kaupunginjohtaja Esko Lankila valittiin satamavoudiksi ja teollisuusneuvos Birger Huhta varapuheenjohtajaksi.

Ensimmäisen vierasmökin avajaiset

Ensimmäisen karikokouksen yhteydessä uusi vierasmökki vihittiin käyttöön. Tämä vierasmaja seisoo edelleen kahvilan vieressä. Vierasmökki oli avoin kaikille, eikä sitä voinut varata etukäteen. Mutta sitä pystyi käyttämään päivä vierailuun ja myös halutessa yöpymiseen. Nykyään vierasmaja on vuokrattavana Kokkolan Matkailun kautta.

Vuoden 1982 järjestäytymiskokouksessa valittiin ns. karitoimikunta, johon kuului satamavouti ja neljä jäsentä; Öjan kalakunnan edustaja; Georg Sundström, yksi Merenkululaitoksesta; Aarne Rautiainen, yksi saarelainen; Paul Brännbacka ja yksi Kaarlelan kotiseutuyhdistyksestä; Birger Huhta. Sihteerinä toimi Johan Helander.

Kokouksessa osallistuneille tiedotettiin, että kotiseutumuseon hallitus oli tehnyt kaupunginhallitukselle aloitteen Tankarin yleiskaavan laatimisesta saaren suojelemiseksi. Seuraavan kesän karikokouksessa vastikään valitulle satamaneuvostolle annettiin tehtäväksi tehdä uusi satamajärjestys, joka hyväksyttiin sitten vuonna 1983. Venepaikoista keskusteltiin silloinkin innokkaasti, vaikka valtion paikat olivat erikseen. Kokouksessa tehtiin myös ehdotuksia vierasmökin käyttösääntöjä varten.

Jo muutaman vuoden kuluttua vierasmökissä vieraili vuoden aikana hieman yli 700 kävijää. Muutama vuosi myöhemmin kaupungilla oli vierassaunan lisäksi savusauna, venevaja ja Birger Huhta haki vuonna 1987 lupaa pienen hyljemuseon rakentamiseen; sopiva rakennus oli löytynyt Öjasta. Arkkitehti Krister Korpela hyväksyi pienen rakennuksen. Birger Huhta oli kerännyt usean vuoden ajan hylkeenpyyntiin liittyviä esineitä, ja ne herättivät suurta kiinnostusta Tankarissa vierailijoissa, joten hän halusi hankkia tavaroille erillisen museorakennuksen. 1980-luvun lopulla kaupunki pyysi poikkeuslupaa suuremman rakennuksen rakentamiseen; nykyinen Cafe’ Tankar.

Rakennuksia ja niiden historiaa esitellään muissa artikkeleissa tällä sivustolla, mutta ensimmäisissä karikokouksissa keskustelut pyörivät usein näiden uusvanhojen rakennusten ympärillä. Yleiskaavan puuttuessa muille ei annettu lupaa mökkien rakentamiseen; muun muassa Bosundin kyläneuvostolta tuli samaan aikaan anomus uudelleenrakentaa vanha kalastusmökki alkuperäiselle paikalleen, mutta he saivat kielteisen vastauksen. Vain kaupunki sai poikkeusluvan ja poikkeuslupa myönnettiin vuonna 1986 myös tulipalossa tuhoutuneelle Brännbackan mökille.

Tankarin yleiskaavan suunnittelu

Kun kaupungista tuli juridisesti Tankarin saaren omistaja yhdessä valtion kanssa (valtiolla on oma alue saaressa), oli monia ratkaisemattomia asioita; kävi ilmi, että monet vuokrasopimukset puuttuivat. Mökin omistajien keskuudessa oli myös huoli siitä, että he eivät enää saisi jäädä saarelle. Omistussuhteista on tietoa 1700- ja 1800-luvuilta, muun muassa Kortin tilaa Öjassa pidettiin saaren omistajana. Osa Tankarista kuului Öjalle, kun Öja oli itsenäinen kunta. Tankar kuului jonkin aikaa Kaarlelan maakuntaan ja vuodesta 1977 alkaen Kokkolan kaupunkiin fuusioiden seurauksena. 1800-luvun lopulla Tankarissa oli 32 venekuntaa, jolla oli mökkejä; he tulivat Larsmosta, Öjasta, Bosundista, Kronobysta, Karlebystä, Gamlakarlebystä ja myös muutamasta Kokkolan pohjoispuolella olevista kunnista.

Yleiskaava-arkkitehti Nils-Erik Stenman, josta myöhemmin tuli satamavouti, kertoi vuonna 1986 vaikeuksista löytää vanhoja vuokrasopimuksia ja muita yleiskaavaan tarvittavia papereita. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että tarvittiin inventointi ja kartoitus sekä saaren rantasuunnitelma. Vaikka Tankarin kaavoitus esiteltiin useaan otteeseen 1980-luvun Tankar-karikokouksessa ja myöhemminkin, kesti neljäkymmentä vuotta ennen kuin Tankarin uusi rantasuunnitelma hyväksyttiin vuonna 2022.

Karikokouksen, karitoimikunnan ja satamavoudin perinteiden jatkajille oli alusta alkaen tärkeää vaikkeivat karitoimikunnan ja karikokousten ja valtuudet olleetkaan virallista päätöksentekoa, ne olivat kuitenkin normatiivisia ja oli tärkeää kuunnella asukkaiden mielipiteitä karikokouksen aikana.

Uusi vierastalo

Vuonna 1988 Oulun hiippakunnan piispa Olavi Rimpiläinen vihki juhlallisesti käyttöön uuden vierasmajan, niin sanotun ”Eirusan mökin” (mökki tuli Öjan Långön kylästä). Pöytäkirjassa mainittiin myös, että hän suoritti piispanvierailun Tankarin kappelissa. Samassa kokouksessa todettiin uuden venesataman suunnittelun olevani periaatteessa valmis; sataman rakentamisesta vastasi Tie- ja vesilaitoshallitus.

Karikokouksessa seuraavana vuonna 1989 juhlittiin Tankarin majakan 100 vuotisjuhlaa. Saari sai myös uuden Eko-Makin (ulkohuussin), jonka valtio rahoitti ja jonka peltikatto oli tarkoitus korvata laudoilla.

Karikokouksissa selvitettiin mm., kuinka paljon saarella oli kävijöitä ja mitä lahjoituksia ihmiset olivat tehneet. Lisäksi pidettiin usein esitelmä, saaren asioista keskusteltiin, ja usein palattiin yhä uudestaan ​​ja uudestaan ​​perinteiden säilyttämisen tärkeyteen: kaiken rakentamisen tulee perustua aikaisempiin perinteisiin. Pöytäkirjaan kirjattiin, että rakennusluvat pitäisi saada Bosundin kyläkunnan ja heille jotka halusivat rakentaa uudelleen ”Svenlins råstugon”. Yksi mielipide oli, että vanhat perinteet tulisi ottaa ennemmin huomioon kuin uudet kuntarajat. Perustelut kielteisiin vastauksiin Bosundista tulleisiin anomuksiin liittyi muun muassa siihen, että he eivät olleet kuntalaisia, vaikka he olivat olleet iät ja ajat saaressa kalastajina.

Satama, laiturit, puhtaus ja siivous olivat myös ajankohtaisia keskustelun aiheita. Pöytäkirjat osoittavat kuinka saari kehittyy hitaasti mutta varmasti yhä enemmän käyntikohteeksi; matkailukohteeksi. Pari, kolme vuosikymmentä myöhemmin, osalla mökkejä omistavista saarelaisilla ei enää ollut suoraa yhteyttä kalastukseen, majakkatoimintaan tai luotsaustoimintaan. Yhteiset venekuljetukset mahdollistettiin monin eri tavoin ennen kuin kaupunki osti MS Elbatarin ja MS Jennyn (ks. Arto Jokelin artikkeli Merimatkailun kehittämisen vaiheita).

Saarelaiset eivät pelänneet puuttua matkailun tuomiin haittoihin; vuoden 1990 karikokouksessa on kirjattu toivomus uima-asuista kaupungin savusaunan saunojille, jotta vältettäisiin paheksuntaa herättävästä alastonuinnista. Toisessa karikokouksessa todettiin, että Café Tankarin muoviset puutarhakalusteet eivät sovi tyyliin. Ja että Tankarin luotsiaseman arkkitehtuuri eroaa vahvasti muista rakennuksista – tyyliä pitäisi muuttaa tulevassa korjauksessa.

Ainutlaatuinen luonto

Hauras luonto on ollut esillä useissa kokouksissa ja jo vuonna 1987 biologi Juhani Hannila puhui lintuelämästä ja ainutlaatuisesta luonnosta, joka tulee ottaa huomioon kaikessa suunnittelussa. Muutama vuosi myöhemmin lehtori Kaj Stenberg puhui luonnon ja ihmisen vuorovaikutuksesta 1900-luvun lopulla karikokouksissa saattoi olla mukana monia erilaisia arkkitehtejä ja museojohtajia alustuksen pitäjinä; Pietarsaaren museojohtaja Pekka Toivanen totesi tapaamisessa vuonna 1991, että ihminen itse muodostaa suurimman riskin tuhota rakennusmuistoja. Hän vaati yksityiskohtaisia ​​sopimuksia ja kunkin toimenpiteen tapauskohtaista arviointia. Hän puhuu lisäksi vanhasta Tankarin identiteetistä, jota monet hänen jälkeensä myös korostivat.

Vuonna 1992 saaressa kävijämäärät nousi 3 000 henkilöön ja majatalossa oli yöpynyt yhteensä 67 henkilöä. Viisi vuotta aiemmin saarella oli vieraillut noin 2 000 ihmistä.

Vuoden 1995 karikokoukseen osallistui ennätysmäärä väkeä ja uuteen venesatamaan ahtautui yli 100 venettä sataman ruoppauksen valmistuttua. Kokouksen osallistujille ilmoitettiin sataman maksaneen 2,5 miljoonaa markkaa, joista valtio maksoi 90 % ja Kokkolan kaupunki 10 %. Historioitsija ja opettaja Bernhard Åström piti sinä vuonna puheen rannikkokalastuksesta ja mainitsi muun muassa, että kun se oli vilkkaimmillaan 1800-luvun puolivälissä, Tankarissa oli jopa 60 venekuntaa.

Kulttuurimaisema

Karikokouksissa vuodesta 1982 vuoteen 1996 satamavouti Esko Lankila, teollisuusneuvos Birger Huhta ja sihteeri Johan Helander olivat kolmikko, joka halusi suojella Tankaria parhaalla mahdollisella tavalla.

Kehitysjohtaja Göran Honga valittiin uudelleenvalinnasta kieltäytyneen Esko Lankilan jälkeen satamavoudiksi. Vuoden 1998 karikokouksen aikana arkkitehti Nils-Erik Stenman esitteli kokoukselle lähes valmiin rantasuunnitelman. Arkkitehti Krister Korpela, joka on ollut mukana 1980-luvulta lähtien, jolloin perinteitä alettiin elvyttää, piti kokouksessa puheenvuoron, ja vaikka hän suhtautui tulevaan suunnitelmaan myönteisesti, hän huomautti, että dynaaminen kehitys 1990-luvun aikana oli jo jättänyt ei korjattavia jälkiä kulttuurimaisemaan. Vanhemmat kulttuurin kerrokset tulee ottaa enemmän huomioon ja olla herkkä historian äänelle ja säilyttää Tankar yksinkertaisena kalastajakylänä menneeltä ajalta.

Tankarin karikokouksessa merituulivoima oli ajankohtainen aihe jo vuonna 2000.  23 vuotta myöhemmin kokouksen teema oli sama. Sekä vuonna 2000 että 2023 todettiin, että ympäristövaikutuksen selvitys jatkuu ja sillä on merkitystä hankkeen etenemisen kannalta.

Ingmar Kåla valittiin uudeksi satamavoudiksi vuoden 2000 karikokouksessa ja samalla hän edusti myös Kokkolan kaupunkia karitoimikunnassa. Ensimmäinen aloite Tankarin polkujen parantamisesta esteettömäksi esiteltiin karikokouksessa kesällä 2002. Siellä elintarvikeasiantuntija Solveig Kavilo kertoi kokoukseen osallistujille Tankarin ruokakulttuurista ja kertoi, mitä kalastajien perheet söivät. Samassa kokouksessa uudeksi satamavoudiksi valittiin arkkitehti Nils – Erik Stenman.

Vuonna 2005 polkuja kunnostettiin osin esteettömksi ja Öjan kalastajamökki vihittiin käyttöön. Vierailutiheys oli nyt noussut lähes 10 000 ihmiseen vuodessa, mikä nosti esille muun muassa tulipalovaaran, kun vierailijat polttavat tupakkaa luonnossa ja eivätkä seuraa osoitettuja polkuja. 2000-luvun alussa kokouksissa puhuivat Majakkaseuran Pekka Väisänen (hän puhui myös vuonna 2009, jolloin majakka täyttää 120 vuotta), tutkija Harri Nyman, ympäristögeologi Peter Edén, kunnanvaltuutettu Eero Huima.

Vuonna 2008 kutterihoitaja Göran Wennman astuu remmiin satamavoutina ja uusi satamajärjestys, joka perustui vuoden 1983 satamajärjestykseen, oli lähes valmis. Rantasuunnitelma on edelleen ajankohtainen. Avajaispuheen piti everstiluutnantti Kaj Liljekvist, joka kertoo uusista venerekisteröinnin säännöistä.

Toistuvia kysymyksiä

Vuoden 2010 karikokouksessa esiteltiin Pro Tankar -yhdistystä, joka kesän aikana oli järjestänyt Saarella soi -tapahtuman ja valokuvanäyttelyn. Yhdistyksen perustivat vuonna 2007 saarella lapsuudenkesät 1950- ja 60-luvuilla viettäneet. Pro Tankar on aatteellinen yhdistys, johon nykyään voi kuulua kaikki, jotka ovat kiinnostuneita Tankarin majakkasaaresta ja sen ainutlaatuisesta luonnosta ja historiasta. Pro Tankar -yhdistyksen isompi projekti on tämä digitaalinen alusta, johon tulee Tarinoita Tankarista / Berättelser från Tankar / Stories from Tankar island ja saaren historiaa.

Vuodesta 2011 alkaen kaupunki päätti, että satamavoutia ei enää valita karikokouksessa, vaan kaupunki nimitti satamavoudiksi Bjarne Kalliksen vuosiksi 2011- 2013.

Vuodesta 2013 lähtien Jonne Sandberg on toiminut satamavoutina ja myös karitoimikunnan puheenjohtajana. Tämän aikana rantakaava saatiin vihdoin valmiiksi 2022.

Tietyt keskustelut niin karitoimikunnassa kuin karikokouksissakin näyttävät jatkuvan ikuisesti. Samat aiheet olivat ajankohtaisia, kun kokousperinne aloitettiin uudelleen vuonna 1982. Nämä ovat rantakaava ja satama- ja laituripaikat. Ongelmat eivät ole samat kuin vuonna 1982. Nykyään satamakapasiteetti ei riitä, vaikka ns. luotsisatama ja ns. valtion (nykyään Metsähallituksen) laiturit ovat olleet koko saaren käytössä. Mökkien omistajien määrä on pysynyt samana, mutta veneiden koot ovat muuttuneet ja niin myös venepaikan vaatimukset. Lisäksi vierailevien veneilijöiden määrä on lisääntynyt valtavasti.

Toinen ajankohtainen kysymys vuosien varrelta on saaren kävijämäärä. Kävijämäärät ylittävät rajat, joista luonnontieteilijät ja muut asiantuntijat ovat varoittaneet jo kymmeniä vuosia sitten. Saaren luonto on herkkä paitsi ilmastonmuutokselle myös ihmisen vaikutukselle.

Kaikki haluavat kuitenkin, että saari säilyy ainutlaatuisena saarena, kuten se edelleen on.

Mielenkiintoisia alustuksia

Viime vuosina alustuksia ovat pitäneet muun muassa biologi ja erikoissuunnittelija Hannu Tikkanen; Tankarin biotoopeista, kulttuuriympäristöasiantuntija Jouni Mustonen; Tankar – valtakunnallisesti kiinnostava rakennettu kulttuuriympäristö ja toimitusjohtaja Teea Pietilä; Kokkolan saariston vetovoima.

Kaikkia alustusten puhujia ei ole mainittu tässä Tankar-karikokousyhteenvedossa, mutta yleisesti ottaen karitoimikunta on onnistunut löytämään mielenkiintoisia puhujia ja teemoja, jotka koskettavat Tankarin asukkaita ja Tankarista kiinnostuneita.

MS Jennyn kävijämääristä on tarkempia lukuja ja on arvioitu, että esimerkiksi vuonna 2023 saarella vieraili MS Jennyllä 6100 ihmistä ja yksityisveneillä yhtä paljon. Yhteensä 1 300 yöpyi saarella. Kävijämäärä vaihtelee kuitenkin kesäsään mukaan. Kävijämäärät ovat edelleen erittäin korkeat pienelle majakkasaarelle.

Vuosien varrella karikokouksen osallistujamäärä on pöytäkirjojen mukaan vaihdellut noin 30:stä 120:een, mutta kaikki eivät kirjoita osallistujalistaan nimeänsä ​​ja säälläkin on tässä iso vaikutus.

Vuonna 2023 järjestettiin XLII karikokous; 42 laskettuna vuodesta 1982, jolloin karikokousperinne elvytettiin.

Karitoimikunta 2023-2024

Maanomistajien edustajat; kaksi Kokkolan kaupungista; Juhani Hannila ja Jouni Mustonen sekä Metsähallituksesta; Eeva-Maria Harala ja mökkiläisten edustaja; Jukka Lundell, Kokkolan Matkailusta: Teea Pietilä ja Veli-Matti Raappana Kokkolan seurakuntayhtymältä sekä Linda Boberg-Santala Öjan kyläyhdistykseltä. Karitoimikunnan puheenjohtajana toimii; satamavouti Jonne Sandberg.

Karitoimikunta kokoontuu talven aikana ja keskustelee ajankohtaisista asioista ja antaa tarvittaessa myös lausuntoja päättäjille.

Perinteinen karikokouksen avajaishartaus

Perinteisesti Tankarin karikokoukset ovat alkaneet hartaudella Tankarin kirkossa. Kalastajien karikokoukset pidettiin aina kirkossa missä myös Satamajärjestys vuodelta 1726 on vieläkin seinässä. Ja tässä sivustolla liitteenä.

Alussa, kun karikokouksia jälleen alettiin viettää, esiintyjinä oli kuoro ja puhallinsoittokunta Öjasta sekä pappi ja joskus kanttori Kaarlelan ruotsalaisesta seurakunnasta. Myöhemmin muusikot ovat vaihdelleet, kuten myös hartaudenpitäjät. Toimijat ovat usein olleet seurakunnista tai heillä on ollut yhteys Tankariin. Kirkkomuusikkona toiminut Kristina Klingenberg, joka on saarelainen vuodesta 1987, on usein ollut kanttorina ja kesästä 2023 lähtien saarella on oma pappi Tankarin kesäasukkaiden joukossa; Niklas Wallis.

Karikokouksen yhteydessä terassilla on järjestetty yhteislauluhetkiä erityisesti 1980- ja 1990-luvuilla ja joskus on ollut musiikkia laiturilla lähdön yhteydessä tai MS Jennyllä.

Kokkolan kaupunki ja Kokkolan kaupungin kulttuuripalvelut järjestävät kokouksen yhteistyössä Kokkolan seurakuntayhtymän ja saarelaisten sekä Cafe´ Tankarin kanssa.