Kahden Tankarin luotsin tapaaminen saaressa

Last Updated: 28 kesäkuun, 2024By Tags: , ,

Luotsit Tauno Kemppainen ja Bo-Göran Klingenberg ovat olleet jo eläkkeellä jonkin aikaa; Tauno Kemppainen jäi eläkkeelle 2011, mutta teki sitten vielä luotsauksia vuoteen 2017 saakka. Bo-Göran Klingenberg jäi eläkkeelle 2010 ja luotsasi viimeisen kerran 2012. Molemmat aloittivat Tankarin luotseina 1980- luvulla, kun Tankarin luotsiasema Tankarin majakkasaarella oli vielä luotsien päätoimipiste ja heidän luotsausalueensa oli Tankar – Kokkola – Rahja.

Molemmilla oli myös Itämeren luotsauksen pätevyys, joten saattoivat joskus tehdä pitkiäkin luotsauksia Merenkurkun läpi Maarianhaminaan tai jopa Bornholmin saakka. Kun he lopettivat työnsä luotseina, heidän luotsausalueensa oli laajentunut Rahjasta – Vaasaan. Finnpilot oli heidän työnantajansa.

Viimeinen Tankar luotsi saaressa

Bo-Göran Klingenberg on viimeinen luotsi, jolla on mökki saaressa ja viettää vapaa-aikansa saaressa. Hänen perheensä ensimmäinen kesäkoti oli Majakkamestarin talossa missä neljällä luotsiaseman työntekijällä oli kesäasunnot. Sittemmin Bo-Göran sai ostaa vanhan perinteen mukaan 1999 mökin Majakanmäeltä entiseltä luotsilta Max Sandströmiltä. Aina vuoteen 2014 saakka Majakanmäen mökit olivat vain luotsien ja kutterhoitajien tai heidän jälkeläisten omistamia. Nykyään ei tarvitse olla mitään sidoksia entiseen luotsiasemaan, vaikka omistaa mökin Majakanmäellä (Metsähallituksen alueella). Kaksi entistä luotsiaseman työntekijää on enää jäljellä saaressa ja heillä on kesäpaikat saaren eteläpuolella (Kokkolan kaupungin alueella).

Luotsivanhin

Tauno Kemppainen oli Tankariluotsien viimeinen luotsivanhin ja sitä virkaa hän ehti hoitaa 1996–2011; ennen sitä hän toimi myös varaluotsivanhempana. Videoissa hän kertoo omasta tiestä luotsiksi ja toisessa myös luotsivanhemman tehtävästä. Hän oli myös viimeinen luotsi, joka oli mukana karitoimikunnan työryhmässä. Kun luotsit siirtyivät kokonaan pois saaresta, ei karitoimikunnassa tarvittu enää luotsien edustajaa.

Kuuntele kahden Tankarluotsien tarinoita videoilta, kun he tapasivat entisellä työpaikallaan. Pyynnöstä he myös kertovat luotsauksesta; Tauno Kemppainen kertoo mitä vaaditaan luotsin ammattia haaveileville ja luotsauksesta; muun muassa talviluotsauksen haasteista. Bo-Göran kertoo sekä ruotsiksi että englanniksi, miten luotsaus käytännössä tapahtui, kun he olivat luotseina Tankarissa.

Tauno Kemppaisen tie luotsiksi.

Tauno Kemppainen kertoo talviluotsauksesta.

Bo-Göran Klingenberg berättar om hur en lotsning gick till.

Bo-Göran Klingenberg tells about seapiloting.

Videoissa he keskustelevat myös majakan merkityksessä ja tekniikan muutoksista.

He muistelevat myös vanhan tutkan äärellä näitä asioita. Välillä tulee vähän luotsaustarinoitakin.

Majakan merkitys luotsauksessa.

Luotsit muistelevat.

Kun Tauno ja Bo-Göran aloittivat työskennellä Tankarin luotseina heidän toimipisteensä oli uusi luotsiasema vuodelta 1975. Heidän työaikansa toimi viikko/viikko periaatteella siis viikko töissä ja viikko vapaata. Vaihtopäivä muuttui heidän ollessa luotseina keskiviikosta maanantaihin ja varsinainen vapaa viikko oli 6 päivää. Kemppainen ja Klingenberg eivät olleet töissä samassa vuorossa, mutta luotsivanhempana Tauno Kemppainen oli molempien työporukoiden esimies. Kutterinhoitajilla oli oma esimies.

Saaressa oli 10 luotsia; viisi per työviikko. Heillä oli myös työpiste maissa; alussa satamakonttorin tiloissa ja sittemmin erillisessä tukikohdassa, jossa myös oli muun muassa väyläosasto.

Alkuaikoina työaikaa ei mitenkään säädelty; luotsit saivat luotsata ilman nykyisiä pakollisia taukoaikoja, mutta talvella saattoi olla pari, kolme päivää oikein hiljaista. Jos oli yksin vahdissa Tankarissa ja tiesi että ei ole tulossa laivoja. niin täytyi välillä keksiä muutakin tekemistä.

– Minulla oli sukset mukana talvisin ja tuli kyllä hiihdettyä monta kertaa saaren ympäri, Tauno Kemppainen toteaa.

Hiihtokilpailut

Kevättalvella oli luotsien hiihtokilpailut ja piti vähän yrittää harjoitella.

– Nämä tornin rappuset tuli juostua ylös alas moneen kertaan, sanoo Tauno Kemppainen, kun tulemme alas tornista videoinnin jälkeen.

Luotseilla oli luotsiliiton valtakunnallinen talvitapaaminen, jossa kokousten ohessa myös järjestettiin hiihtokilpailut eri asemien välillä. Perheetkin saivat olla mukana ja lapsillekin järjestettiin hiihtokilpailu.

– Meidän tytöistämme yksi osallistui kerran Ikaalisissa, Bo-Göran Klingenberg kertoo, vaikka itse ei ollut kilpailussa mukana.  Koska Klingenbergin perheellä on mökki saaressa, niin he ovat kyllä hiihtäneet saareen vapaa-aikana talvisin ja hiihtävät edelleen.

Metsästysharrastajana Taunolla oli haulikko mukana ja muistaa myös kerran ampuneensa ketun jäällä. Kalastus oli ehkä se asemalla töissä oleville yhteinen harrastus, mutta Tauno ja Bo-Göran ei noihin aikoihin harrastanut kalastusta.

Lyhyen käynnin aikana ei ehdi käydä kaikkia kymmeniä vuosia läpi eikä muistella kaikkia tarinoita. Myös luotsaustoiminnan muutokset vaati oman juttunsa. Videoissa kerrotaan kyllä muutoksista jonkun verran. Mieleenpainuvia luotsauksia löytyy kyllä molemmilta, vaikka luotsauksia on paljon. Alussa ehkä noin 100 vuodessa, mutta lopussa tahti kiristyi ja oli vuosia, milloin luotsauksia oli lähemmäs 200 vuodessa yhtä luotsia kohden.

Tauno Kemppainen: Mieleenpainuva luotsauskeikka.

Vahdin tehtävät poistuivat, kun luotsitilaukset siirtyivät Helsinkiin ja se oli suuri hyvä muutos Tankarin saaren luotsauksille. Ennen sitä vahtivuorot sitoivat paljon väkeä ja aiheutti paljon suunnittelua, sekä tarvitsi paljon miehiä töihin.

Muutoksen myötä Helsingistä luotsitilaukset ilmoitettiin luotsausvuorossa olevalle luotsille, ja se säästi luotsien resursseja. Yksi mies pystyi hoitamaan monta luotsausta, ja vahtivuorojen valvomiset jäivät pois, vaikka yöluotsaukset tietenkin jatkuivat.

Tornihuone aseman sydän

Tornihuone oli hyvin erilainen, kun se oli luotsien käytössä. Siellä oli kaksi isoa tutkaa, jotka veivät paljon tilaa. Siellä oli yksi lankapuhelin – aseman ainoa – ja vhf- puhelin. Kun vahtimies piti käydä alhaalla vessassa tai syömässä, niin hänen oli muistettava kääntää puhelin niin, että se kuului alakerran ruokailutiloihin. Joskus puhelimen kytkeminen unohtui ja silloin ihmeteltiin, miksi puhelin on niin hiljainen.

Luotsiasemalla oli myös emäntä, joka valmisti ruoat ja huolehti aseman siivouksesta. Emännät poistuivat yhdeksänkymmentäluvun loppupuolella luotsiasemilta. Siivous ulkoistettiin ja luotsihenkilökunta huolehti sen jälkeen itse ruokahuollosta.
Luotsit muistelivat, että tornissa tuli vietettyä useita öitä ja hurjalla kelillä meteli tornissa oli aikamoinen, kun tuuli myllersi nurkissa. Myös sääpäiväkirjanpito oli luotsien työtä. Säätiedot kirjattiin neljän tunnin välein, samoin veden korkeus. Talvisaikaan vahdinpito mahdollisti jäänmurtajien tilanteen kuulemisen koko Suomen merialueella kuuntelemalla MF radion taajuutta 2182kHz.

Saaressa ololla oli oma vapautensa, totesivat luotsit yhdestä suusta. Työt piti hoitaa ja ne hoidettiin asianmukaisesti, mutta ei ollut kukaan seuraamassa selän takana.

Tornihuoneen tutkista yksi on säilytetty muistoksi alakerrassa oleskelutiloissa. Vanhoissa laivoissa voi vielä nähdä näitä laitteita.

Tekniikan kehitettyä työkalut muuttuivat ja luotsausten turvallisuus parani entisestään. Loppu-aikoina luotseilla oli oma tabletti mukana, kun he astuivat laivaan.

Tauno Kemppainen ja Bo-Göran Klingenberg Tankarin luotsiaseman vanhan tutkan äärellä

Luotsit kertovat talvitarinoita.

Videolla: Luotsivanhimman tehtävät

Luotsivanhimman tehtävänkuvaus

  1. Johtaa luotsiaseman henkilöstöä ja puuttua mahdollisiin virheisiin ja laiminlyönteihin.
  2. Valvoa, että luotsiasema toimii tehokkaasti ja taloudellisesti.
  3. Laatia työvuoro ja lomalistat.
  4. Valvoa, että luotsiasemalla pidettävät päiväkirjat/ajopäiväkirjat on asianmukaisesti laadittu.
  5. Vastata aseman kiinteistöjen, kaluston ja kuljetuskaluston asiallisesta käytöstä ja hoidosta.
  6. Yhteistyön tekeminen viranomaisten kanssa.
  7. Olla perehtynyt luotsausalueensa väyliin ja alueensa toimijoihin.

Lotsåldermannens uppgifter

  1. Leda lotsstationens personal och ingripa vid missförhållanden och problem.
  2. Övervaka att lotsstationen fungerar effektivt och ekonomiskt.
  3. Göra arbetslistor och semesterlistor.
  4. Övervaka att dagböcker/ kördagböcker är sakligt uppgjorda.
  5. Svara för att stationens byggnader, inventarier och transportmedlen är i lämpligt bruk och i skick.
  6. Samarbeta med myndigheterna.
  7. Vara insatt i det egna lotsningensområdets farleder och aktörer på området.

Luotsit seuraavat säätä tarkasti. Tällä kertaa keskustelussa ei niin paljon käsitelty sääoloja, jotka voivat olla haastavia. Luotsaus ei kysy sääolosuhteita. Kokkolassa luotsataan ympäri vuorokauden ja ympäri vuoden. Välillä on vastassa koviakin tuulia ja aallokkoa, joka vaati enemmän suunnittelua kutterinhoitajalta, joka ajaa luotsivenettä. Siis miten tullaan laivan kylkeen, jotta luotsi pystyy turvallisesti kiivetä tikkaita ylös. Laiva liikkuu koko ajan, vaikka hiljentää toki vauhtia, kun ottaa luotsin. Niin sanottuja luotsiveneitä on kaksi erilaisia; nopeakulkuinen Pilot-vene ja isompi kutteri, joka liikkuu myös jäissä ja jolla on turvallisempi lähteä ulos oikein huonossa kelissä.

Kutterinhoitajia on turvallisuussyistä aina kaksi mukana, kun luotsi nousee laivaan tai tulee pois laivasta. Luotsinkuljetukseen käytettävät nopeakulkuiset Pilot-veneet ovat kokkolalaisen Kewatecin tuotantoa. Varsinaiset raskaammat luotsikutterit on valmistanut Uudenkaupungin työvene.
Finnpilot niinkuin moni muukin viranomainen myös muualla maailmassa käyttävät Kewatecin veneitä jolla on Kokkolassa juurensa 1970 – luvun loppupuolella kun Karl- Erik Wargh perusti Alumina Varvet ja sitten myöhemmin Kewatecin 1998.

Videot 2024: Minna Salin- Kivimäki

Videointi tapahtui entisen luotsiaseman vahtitornissa sekä alhaalle oleskelutilaan siirretyn tutkan äärellä.

Teksti; Kristina Klingenberg ja Minna Salin- Kivimäki, käännös Kristina Klingenberg

Pro Tankarin Arkistosta löydät myös Kristina Klingenbergin Hufvudstadsbladetille tekemä lehtijuttu, kun hän vuonna 1994 pääsi mukaan luotsausmatkalle Tauno Kemppaisen kanssa hollantilaiselle rahtialukselle MS Nora.

Två Tankar-lotsar träffades på holmen

Lotsarna Tauno Kemppainen och Bo-Göran Klingenberg har varit pensionerade redan en tid; Tauno Kemppainen blev pensionerad 2011 men lotsade ännu fram till år 2017. Bo-Göran Klingenberg blev pensionerad 2010 och lotsade sista gången år 2012. Båda började på Tankar som lotsar på 1980-talet då Tankars lotsstation ännu var lotsarnas huvudstödjepunkt och deras lotsningsområde var Tankar – Karleby – Rahja. Båda fick senare också Östersjö lotsbehörighet genom Kvarken till Mariehamn och ända till Bornholm.

Då de slutade som lotsar hade deras lotsningsområde utökats från Vasa till Rahja. Finnpilot var deras arbetsgivare.

Den sista Tankar lotsen på holmen

Bo- Göran Klingenberg är den sista lotsen som har stuga på holmen och tillbringar sin fritid på ön. Hans familjs första sommarhem var i Fyrmästarens hus där fyra som jobbade på lotsstationen hade sina sommarhem. Senare fick han köpa enligt gammal tradition en stuga 1999 på Fyrbacken av pensionerade lotsen Max Sandström. Fram till år 2014 var Fyrbackens stugor bara tillgängliga för lotsar och kutterskötare och deras efterkommande. Numera behöver man inte ha någon anknytning för att äga en stuga på Fyrbacken (Forststyrelsens område) . Bara två som varit anställda vid lotsstationen är kvar på holmen och de har sina stugor i södra delen av ön (på Karleby stads mark).

 

Lotsålderman

Tauno Kemppainen är den sista lotsåldermannen bland de s.k Tankarlotsarna och denna uppgift skötte han från 1996 – 2011; innan dess fungerade han också som vicelotsålderman. På en video berättar han om sin väg till lotsyrket och senare i en annan video om vad som hör till lotsåldermannens uppgifter. Han är också den sista lotsen som var med i örådet; då lotsarna flyttade bort sin verksamhet från fyrön så behövdes ingen lotsrepresentant mera i rådet.

Lyssna och se på två Tankarlotsars berättelser då de träffades på sin tidigare arbetsplats. På begäran berättar de också hur en lotsning går till; Tauno Kemppainen berättar vad som krävs för att bli lots och om lotsandet; bland annat om de utmaningar som lotsningen vintertid innebär. Bo-Göran Klingenberg berättar på svenska och på engelska hur en lotsning gick till när han jobbade vid Tankar lotsstation.

I videorna diskuterar de också fyrens betydelse och om förändringarna i tekniken. Vid den gamla radarapparaten pratar de ihåg den tekniska utvecklingen. Mellan varven berättar de också om lotsningar de varit med om.

Då Tauno och Bo-Göran började jobba som lotsar på Tankar så var det på nya lotsstationen från 1975. Deras arbetstid var vecka/ vecka dvs en vecka på jobb och en vecka hemma. Bytesdagen byttes under deras tid från onsdag till måndag och eftersom bytesdagen var en måndag blev det

6 dagar frivecka. Kemppainen och Klingenberg var inte på jobb i samma skift men i ock med att Tauno Kemppainen var lotsålderman var han båda arbetslagens förman. Kutterförarna hade egen förman.

På ön fanns 10 lotsar; fem per arbetsvecka. De hade också ett verksamhetsställe i land; i början i hamnkontorets utrymmen och senare i en skild byggnad där också också farledsavdelningen var verksam.

I början fanns det ingen reglering av arbetstiden; lotsarna fick lotsa utan de nuvarande vilorestriktionera. På vinterna kunde det vara ganska lungt ett par, tre dagar. Om man var ensam på vakt på Tankar och visste att det inte fanns båtar på kommande så behövde man hitta på lite annat också att göra.

– Jag hade skidor med och skidade många gånger runt holmen, berättar Tauno Kemppainen.

Skidtävlingar

På vårvintern var lotsarnas skidtävlingar och det var bara att försöka träna lite.

–  Uppför och nerför dom här trapporna har jag sprungit många gånger, säjer Tauno då vi kommer ner från tornrummet från videofilmningen.

Lotsarna har Lotsförbundets landsomfattande vinterträff där man förutom mötesförhandlingar också ordnade skidtävling mellan olika stationer. Familjerna fick också vara med och barnen hade egen skidtävling.

– En av våra flickor deltog en gång i Ikalis, berättar Bo-Göran men han deltog inte själv i tävlingen. Eftersom Klingenbergs har stuga på holmen har de någ skidat dit flera gånger och skidar dit fortfarande varje vinter om det går.

Tauno är jägare och kommer ihåg att han hade sin hagelbössa med sig och sköt en räv en gång på isen. Fiske var en syssla som många som jobbade på stationen höll på med men Tauno och Bo-Göran idkade inte fiske den tiden.

Under det korta besöket så hinner vi inte gå igenom alla år  eller berätta alla minnen. De förändringar som lotsandet genomgick kräver sin egen historia. I de videon som finns här berättas en liten del av förändringarna. Minnesvärda lotsningar har de båda, även om lotsningarna var många; i början kanske ca 100 per år och i slutet ökade takten och då rörde det sig om närmare 200 under ett år per lots.

Vaktmannens uppgifter behövdes inte mera då lotsbeställningarna sköttes från Helsingfors och det var en stor förändring. Innan det så band vaktuppgifterna mycket folk och det krävdes mycket planering och det behövdes många män i jobb.

I ock med förändringen meddelades från Helsingfors direkt till den i lotsningstur varande lotsen, och det sparade lotsarnas resurser. En man kunde sköta många lotsningar och vakandet under vaktturerna lämnade bort även om lotsningarna nattetid givetvis fortsatte.

Tornrummet stationens hjärta

Tornrummet såg helt olika ut då det var i lotsarnas användning. Där fanns två stora radare som tog mycket utrymme. Där fanns en trådtelefon – stationens enda – och en vhf- telefon. Då den vakthavande måste ner på toaletten eller gick ner för att äta så måste han komma ihåg att koppla telefonen till nedre våningen där matsalen fanns. Ibland glömde han det och då undrade han varför telefonen var så tyst.

På lotsstationen fanns också en husmor som tillredde mat och skötte om städningen på stationen. Från slutet av 1990-talet upphörde man att ha husmödrar på lotsstationerna. Städningen sköttes av utomstående och personalen på lotsstationen skötte därefter själv om matlagningen.

Lotsarna kommer ihåg att de tillbringade många nätter i tornet och då det var dåligt väder var det ganska mycket oljud däruppe, speciellt vid storm. Även dagbok med väder och vattenstånd iakttagelser hörde till lotsens uppgifter. Väderleksuppgifterna noterades med fyra timmar mellanrum och även vattenståndet Man kunde också ta del under vakten av isbrytarnas positioner i hela Finland s havsområde genom att lyssna till MF radion på frekvens 2182kHz.

På ön fanns en viss frihet, säjer lotsarna med en mun. Arbetet skulle skötas och det sköttes sakenligt, men det fanns ingen känsla av övervakning.

En av tornrummets radare är sparad och finns i nedre våningens vardagsrum. Ombord på äldre fartyg kan man ännu träffa på dessa gamla radare.

Genom teknikens utveckling förändrades lotsens verktyg och säkerheten ökade. I slutet hade lotsarna en egen tablett med då de steg ombord.

Väderförhållandena

Lotsarna följde noga med väderförhållandena. Denna gång diskuterade de inte så mycket väderförhållandena som kan vara utmanande. Lotsningen frågar inte efter väderförhållandena; i Karleby lotsas det dygnet runt under årets alla dagar. Ibland är det hårda vindar och hård sjögång som kräver mera planering av kutterförarna. Dvs hur man kör till båtens sida för att lotsen skall kunna klättra uppför lejdaren. Fartyget rör sig framåt hela tiden även om de givetvis saktar ner. De s.k lotsbåtarna är två olika; den mera snabbgående Pilotbåten och en större lotskutter. Den senare klarar av is och är tryggare att färdas med då det är dåligt väder. De båtar som används som lotsbåtar är tillverkade i Karleby av Kewatec. Finnpilot liksom mången annan myndighet också i andra delar av världen använder Kewatecs båtar som har sina rötter i Karleby på 1970- talet då Karl- Erik Wargh grundade Alumina Varvet och senare Kewatec 1998.

Video 2024: Minna Salin- Kivimäki

Text: Kristina Klingenberg

Videon är tagna i den tidigare lotsstationens vakttorn och nere i vardagsrummet vid radaren som flyttats ner från tornrummet.

I Pro Tankars Arkiv hittar du också en artikel skriven för Hufvudstadsbladet 1994 då Kristina Klingenberg fick följa med Tauno Kemppainen på en lotsning ombord på holländska torrlastaren MS Nora. Också andra artiklar om lotsar och lotsning hittar du i Pro Tankars Arkiv.

Leave A Comment